SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AMMATILLISEEN KOULUTUKSEEN ERILAISIA VAIHTOEHTOJA

Sunnuntai 27.10.2013 klo 19:55

Innovaatioasiantuntija Jaana Utti painotti Savon Sanomissa (13.9.2013) vanhusten hoitotyössä vanhusten ja hoitohenkilöstön välistä yhteisöllisyyttä.  Utti toi esille, että vanhusten hoitotyössä tarvitaan muutosta asenteisiin.  Noihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Tärkeitä asioita ovat molemmat.

Mielestäni hoitotyön tulevaisuutta ajatellen on haasteena myös se, millainen asenne koko yhteiskunnassa on vanhuutta ja vanhenemista kohtaan. Sillä on suuri merkitys, kuinka arvokkaana elämänvaiheena vanhuus nähdään. Asenneilmapiiri vaikuttaa ja muokkaa koulutusvalintoja. Alalle hakeutumiseen vaikuttaa se, kuinka kiinnostavana esim. vanhusten hoitotyö koetaan.  Myös palkalla on merkitystä.  Ajatus siitä, että hoitotyö on ”kutsumusammatti”, on kaunis, mutta vaativasta työstä tulee maksaa vaativuuden mukainen palkka.

Nuorille suunnatussa ammatillisessa peruskoulutuksessa opinnot keskeyttää noin 10 %. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitteeksi, että keskeytysten määrä laskee 7 prosenttiin vuonna 2014. Koulutustakuun toteutuksen osana oleva ammatillisen koulutuksen läpäisyohjelma tähtää siihen, että ammatillisen koulutuksen keskeyttämiset vähenevät ja ammatillisen koulutuksen läpäiseminen paranee. Tavoitteena on tukea erityisesti niitä nuoria, joilla on tavallista suurempi riski keskeyttää opinnot ja sen vuoksi ovat vaarassa syrjäytyä koulutuksesta ja yhteiskunnasta. Tarvitaan joustavia oppimispolkuja ja henkilökohtaisia opetussuunnitelmia.

Sosiaali-ja terveysalan koulutuksessakin opintoja keskeytetään siitä syystä, että vaativasta koulutuksesta ei selviydytä tai motivaatio eri syistä opintoihin on heikko. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa voitaisiinkin lisätä työvaltaisia opetusmenetelmiä.  Esimerkiksi ongelmaperustaisessa oppimisessa eli PBL (Problem Based Learning ) menetelmässä  oppiminen ja ohjaus rakentuvat vahvasti työelämän ongelmien  ja tarpeiden ympärille. Luokkahuoneissa oppimista olisi vähemmän ja työhön opittaisiin työtä tekemällä.  

Sosiaali- ja terveysalalla on tarve myös erilaisille avustaville työtehtäville.  Esimerkiksi vanhusten hoitotyössä tarvitaan ihmisiä vanhusten ulkoiluttamiseen, käytännön asioiden hoitamiseen, kaveriksi museo- ja teatterikäynneille ja monenlaisiin vastaavanlaisiin tehtäviin.  Hoitohenkilöstön työ on usein kiireistä ja tällaisille asioille ei tahdo jäädä aikaa.  Mielestäni tulisi kehittää erilaisia koulutusvaihtoehtoja erilaisiin ja avustaviin sosiaali- ja terveysalan työtehtäviin. Tarvitaan innovatiivisia näkökulmia sosiaali- ja terveysalan työtehtävien järjestämiseen ja koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Tämän hetkisillä ammatillista koulutusta koskevilla poliittisilla päätöksillä on suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen.  Ammatillisen koulutuksen kehittäminen tulee nähdä tärkeänä ja määrärahoja tulee suunnata koulutuksen kehittämiseen ja järjestämiseen.

 

Marjaana Mikkonen, sosiaali- ja terveysalan opettaja - opiskelija, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kommentoi kirjoitusta.

LAPSIPERHEYSTÄVÄLLINEN SIILINJÄRVI?

Sunnuntai 27.10.2013 klo 19:54

Eräänä aamuna lenkkipolulla vastaani tuli kaksi miestä. Hätkähdin kun toinen miehistä sanoi kohdallani: ”Hyvää huomenta!”  Katsoin mieheen ja näin varsin ystävällisen ilmeen. ”KAIKKEA HYVÄÄ ” mies sanoi ja jatkoi matkaansa. ”KIITOS SAMOIN” huusin perään ja pysähdyin. 

Tämä kohtaaminen ja miehen toivotus hyvästä tuli erityisesti mieleeni nyt, kun surullisena joudun toteamaan, että maamme Hallituksen toimet eivät tällä hetkellä lupaa hyvää meille tavallisille suomalaisille ihmisille. Kuntia ajetaan pakkoliitoksiin ja Sote – uudistusta väännetään vain hallitusporukalla.  Lapsiperheiden tilannetta huononnetaan, kun kotihoidon tukea suunnitellaan jaettavaksi vanhempien kesken. Tämä heikentää perheiden itsemääräämisoikeutta. Perheiden tilanteet ovat yksilöllisiä ja vain perhe itse osaa arvioida oman tarpeen lapsen hoidon järjestämisen suhteen. Hallitus ei valitettavasti nyt lupaa kaikkea hyvää lapsiperheille. Niin kuin ei ole luvannut vuosiin.

Kuntamme tulisi olla esimerkkinä siinä, että arvostamme lapsiperheitämme. Mielestäni kotihoidontuen kuntalisä pitää kunnassamme säilyttää ennallaan. Kuntalisän pienentämisen tuoma taloudellinen hyöty on pieni.  Jos Hallituksen kaavailema kotihoidontuen jakaminen toteutuu, moni perhe ei pysty hyödyntämään tukea täysimääräisenä ja lapset tuodaan aikaisemmin päivähoitoon. Ja se tuo kunnalle kuluja. Uusia päivähoitoryhmiä jouduttaisiin mahdollisesti perustamaan ja se on erityisen kallista. Mielestäni kotihoidontuen kuntalisän säilyttäminen ennallaan on kunnalle säästöjä tuova teko etenkin, jos kotihoidon tuen jakamisuudistus toteutuu. Lisäisimme houkuttavuuttamme lapsiperheiden silmissä ja voitaisiin saada lapsiperheitä ja verotuloja kuntaan lisää.

 Nyt on joka tapauksessa viisasta odottaa ja kuulostella, toteutuvatko maamme Hallituksen tämän hetken suunnitelmat lapsiperheiden leikkauksista.  

”KAIKKEA HYVÄÄ”, sanoi mies lenkkipolulla.  Minä haluan toivottaa KAIKKEA HYVÄÄ kuntalaisillemme, tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessakin. Ja vaikka hyvää ei hirveästi voi nyt luvata, toivon että sitä tulee jatkossa enemmän kun tehdään viisaita päätöksiä kuntalaistemme parhaaksi. Tärkeää on, että arvioidaan säästöjen pitkäaikaisia vaikutuksia laajalla näkemyksellä.

Marjaana Mikkonen, Kunnanvaltuutettu ja Kunnanhallituksen jäsen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

LAPSIPERHEILTÄ LEIKATAAN JÄLLEEN

Sunnuntai 27.10.2013 klo 19:53

Hallitus suunnittelee leikkauksia lapsiperheiden etuuksiin. Lasten kotihoidon tuki suunnitellaan jaettavaksi molempien vanhempien kesken - pakolla. Toteutuessaan se johtaa siihen, että hyvin useat perheet eivät pysty hyödyntämään tukea täysimääräisenä. Perheillä täytyy mielestäni olla mahdollisuus valita omalle perheelle ja lapselle sopiva vaihtoehto näissä asioissa. Perheiden tilanteet ovat yksilöllisiä ja perheiden täytyy itse saada päättää siitä, kuka hoitaa lasta kotona tai viedäänkö lapsi päivähoitoon. Lapsen etua tulee korostaa.

Lapsiperheiden tulonsiirrot ovat jääneet jälkeen ansioiden ja elinkustannusten kehityksestä. Lapsilisä ja kotihoidon tuki sidottiin vasta maaliskuun alussa vuonna 2011 kansaneläkeindeksiin. Lähivuosina on tehty pieniä korotuksia esim. lapsilisiiin, mutta nämä lapsiperheiden tulonsiirtojen korotukset eivät riitä kattamaan viidentoista vuoden aikana lapsiperheiden tulonsiirtoihin synnyttämää kuoppaa. Nyt tämä kotihoidontuen jakaminen vääjäämättä heikentää jälleen lapsiperheiden asemaa ja itsemääräämisoikeutta.

Nyt suunnitelmissa olevien lapsiperheiden leikkaussuunnitelmista tulisi ehdottomasti tehdä lapsivaikutusten arviointia ja vaikutuksia pitäisi arvioida erilaisten perheiden kohdalla.

Kannan suuresti huolta myös maamme pieni- ja keskituloisten ihmisten elämänedellytyksistä tulevaisuudessa. Heistä, jotka ahkerasti tekevät työtä pienellä ja keskipalkalla.  He eivät tälläkään hetkellä meinaa pärjätä.  Esim. lapsiperheissä on köyhyyttä työssäkäynnistä huolimatta.

Kunnissa joudutaan tällä hetkellä pohtimaan sitä, mistä leikataan ja mistä saadaan kunnille lisää tuloja. Mielestäni lapsiperheiden tukia ei pidä lähteä leikkaamaan. Maamme lasten hyvinvoinnista tulee niin valtion kuin kuntienkin pitää huolta nyt ja tulevaisuudessa ja on katsottava säästötoimien vaikutuksia pitkällä tähtäimellä.

Marjaana Mikkonen, Kunnanvaltuutettu ja Kunnanhallituksen jäsen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

TAITAA TULLA PAHA KAKKU

Sunnuntai 27.10.2013 klo 19:51

”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku” - hokemaa olen ilokseni saanut kuunnella ja itsekin lasten kanssa sitä lorutella useiden vuosien ajan kasvatustyössäni.  

Kun katson lapsia, jotka hiekkalaatikolla taiteilevat hiekkakakkuja parhaan kykynsä mukaan, toiveenaan saada hyvä kakku aikaiseksi , liikutun. Mieleeni tulee toinen suuremman mittakaavan ”kakkutehdas” – näin vertauskuvallisesti. Nimittäin  armas valtiovaltamme.

Näyttää vahvasti siltä, että tuossa kakkutehtaassa ei olla tätä nykyä saamassa aikaan ”hyvää kakkua”. Valtion osuuksia leikataan kunnilta ja kunnat tulevat olemaan vaikeuksissa palvelujen tuottamisen suhteen. Ja avuksi valtio lupaa vähentää kuntien lakisääteisiä velvoitteita. Kannan huolta siitä, kuinka tavallisen kuntalaisen käy tässä prosessissa. Kuinka käy palvelujen laadun? Pahoin pelkään, että ei hyvin. Mikäli esim. päiväkotien ryhmäkokoihin ja hoitajien pätevyysvaatimuksiin annetaan lisää väljyyttä, on vaarana, että päiväkotien ryhmäkoot paisuvat entisestään ja päiväkoteihin otetaan epäpätevää ”halvempaa” työvoimaa.  On lyhytnäköistä politiikkaa, jos ajatellaan, että pienten lasten kasvatuksesta voi vastata kuka tahansa, vaikka ilman koulutusta.

On ristiriitaista, jos samaan aikaan puhutaan nuorten syrjäytymisen ehkäisystä ja lastenhoitoalalla väljyyden lisäämisestä esim. pätevyysvaatimuksiin.  Vakava syrjäytyminen alkaa usein jo varhaislapsuudessa. On ehdottoman tärkeää, että lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan ammattitaidolla, tietämyksellä ja sydämellä.  Varhaiskasvatuksen laatuun tulee panostaa ja kasvatus ja opetus tulee nähdä merkittävänä satsauksena tulevaisuuteen. Laadukas varhaiskasvatus on syrjäytymisen ehkäisytyötä. Valtiovallan kakku lässähtää ja paha kakku tulla tupsahtaa, jos päätöksiä tehtäessä ei nähdä ihmiselon alkutaipaleella olevan suuri merkitys ihmisen koko elämänkulkuun.

Päiväkodin hiekkalaatikolla tehdään kakkuja ilolla ja antaumuksella. Lapset toivovat vilpittömästi hyvän kakun tulevan. Minä toivon, että valtion  ”kakkutehtaassa” tulee parempia kakkuja, kuin miltä nyt näyttää.

Hiekkalaatikon kakkutaitureiden puolestapuhuja:

Marjaana Mikkonen, Lastentarhanopettaja,

Kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen, Siilinjärvi        

Kommentoi kirjoitusta.

Kuopiosta esimerkkiä

Sunnuntai 24.2.2013 klo 9:53

Lapsiperheiden palveluihin on tulossa parannusta Kuopiossa (SS 12.1.). Kuopion kaupunki on varannut kuluvan vuoden budjettiin 150 000 euron määrärahan muiden kuin lastensuojeluasiakkaiden lapsiperheiden kotipalveluihin. Tämä on hyvä suunnannäyttö myös muille kunnille.

Lapsiperheiden kotipalveluja on leikattu 1990-luvun lamasta lähtien ja kotipalvelua on ollut kunnissa lastensuojeluasiakkaille. Kunnat ovat leikanneet lapsiperheiden palveluja säästösyistä.

Lapsiperheiden ja nuorten hyvinvointia tukevat palvelut on vaikeinakin taloudellisina aikoina pystyttävä säilyttämään. Lapsilisiin tehdyt pienet korotukset eivät riitä kattamaan viidentoista vuoden aikana tulonsiirtoihin syntynyttä kuoppaa.

Lapsiperheiden tulonsiirrot ovat jääneet jälkeen elinkustannusten kehityksestä. Lapsilisä ja kotihoidontuki sidottiin vasta kaksi vuotta sitten kansaneläkeindeksiin.

Lapsiperheköyhyys on moninkertaistunut. Lapsiperheissä on köyhyyttä työssäkäynnistä huolimatta. Viimeaikaiset keskustelut palkkojen alentamisista eivät tätä huolta vähennä.

Lapsiperheiden pärjäämisen sekä lasten tasapainoisen kasvun ja kehityksen tukemiseksi on yhteiskunnassamme tehtävä kaikki mahdollinen. Näihin asioihin panostaminen on syrjäytymisen ennaltaehkäisytyötä.

Marjaana Mikkonen

Kunnanvaltuutettu

Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

KUNTALAISTEN SIILINJÄRVI

Perjantai 28.9.2012 klo 21:35

Kotikuntani on Siilinjärvi ja haluan tehdä työtä sen eteen, että kunnassani asioita hoidetaan kuntalaisille parhaalla mahdollisella tavalla, ihmisiä kuunnellen ja heidän asioitaan eteenpäin vieden. Minulle on tärkeää, että ihmisten tarpeet tuodaan päätöksenteon keskiöön ja päättäjät ajavat kuntalaisten asioita päämäärätietoisesti ja suurella sydämellä parempaan suuntaan.  Haluan, että lähidemokratia säilyy ja päätäntävalta säilyy kuntalaisilla.  Uskon, että liittyminen Kuopioon heikentäisi tätä mahdollisuutta.  Uskon, että jos liityttäisiin Kuopioon, heikkenisivät kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja lähidemokratia ja palvelujen laadusta ja saatavuudesta jouduttaisiin tinkimään. Siispä haluan pitää Siilinjärven Siilinjärvenä – omana ja itsenäisenä. Yhteistyötä  tulee toki tehdä yli kuntarajojen , kuntalaisten etu kirkkaana mielessä tietenkin.

Sosiaali- ja terveys sekä kasvatus- ja opetuspalvelut ovat omaa alaani ja sydäntäni lähellä.  Olen lasten ja  nuorten sekä ikäihmisten asioiden puolesta puhuja.  Haluan laatua näihin palveluihin. Puolustan myös lähipalveluja ja toivon, että liiallinen keskittämiskulttuuri saadaan maassamme kuriin.  Maalla on pystyttävä elämään ja palveluita tarvitaan myös siellä.  Paikallista ja pienyrittämistä täytyy tukea.

Vaalit lähestyvät ja kohta on taas mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka asioita hoidetaan kunnassamme. Voimme päättää, millaisin arvoin meille kaikille tärkeitä päätöksiä tullaan kunnassamme tekemään. Käytetään siis tätä mahdollisuutta hyväksi ja lähdetään sankoin joukoin vaaliuurnille lokakuussa.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi, www.marjaanamikkonen.fi

Kommentoi kirjoitusta.

KASVATUKSEEN JA KOULUTUKSEEN TÄYTYY PANOSTAA

Perjantai 28.9.2012 klo 21:33

Opetus- ja kulttuuriministeriössä suunnitellaan uudistusta, joka toisi mukanaan ammattikoulujen opiskelijavalintoihin uudistuksia. Uudistuksen myötä lakkautettaisiin mm. joustava haku ammatillisiin oppilaitoksiin. Jyväskylän koulutuksen tutkimuslaitoksen Professori Stenströmin mukaan nämä uudistukset edesauttavat nuorten syrjäytymistä. (SS 16.9.2012)

Nämä uudistussuunnitelmat ovat mielestäni ristiriidassa Pääministeri Kataisen vuosien 2011 – 2015 hallitusohjelman kanssa, jossa yksi painopistealue on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy. On kummallista myös se, että vaikka syrjäytymisen ehkäisyyn panostetaan hallitusohjelmaa myöten, niin samaan aikaan suunnitellaan satojen miljoonien leikkauksia koulutukseen.  Nämä leikkaukset tulevat toteutuessaan vääjäämättä vaikuttamaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämismahdollisuuksiin sekä ammatillisen ja lukiokoulutuksen tarjonnan ja lähiopetuksen määrän vähenemiseen. Ja nämä toimenpiteet lisäävät syrjäytymistä. Maassamme on paljon nuoria, joille tämä uudistus väistämättä merkitsee tippumista koulutuksen ulkopuolelle ja syrjäytymiskierteen alkamista. 

Tuoreen OECD:n Education at a Glance – raportin mukaan Suomessa on sekä koulutuksen, että työelämän ulkopuolella enemmän nuoria kuin muissa Pohjoismaissa.  Vuonna 2010 kymmenen prosenttia 20 – 29- vuotiaista nuorista ei opiskellut tai käynyt töissä. Kyseisen raportin mukaan suomalaiset saivat peruskouluvuosinaan vähemmän opetusta kuin vertailumaiden oppilaat keskimäärin. Mielestäni nyt tulisi suunnitella uudistuksia, jotka parantaisivat näitä asioita.   

Olen huolissani siitä, että säästötoimet kohdentuvat jälleen kerran lapsiin ja nuoriin. Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella on suuri merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Niihin tulee panostaa vaikeinakin taloudellisina aikoina. Nuorten pääsemistä jatko – opintoihin peruskoulun jälkeen täytyy tukea aina vaan paremmin. Myös erilaisia ammattiin valmistavia koulutuspolkuja tulee kehittää enemmän ja innovatiivisesti. Mielestäni lähiopetuksen määrää ei saisi vähentää. Lastemme ja nuortemme tulee saada riittävästi laadukasta kasvatusta ja opetusta aina päivähoidosta ammatilliseen koulutukseen ja korkea - asteelle saakka.

OAj:n ammatillisten opettajien OAO:n puheenjohtaja ja OAJ:n 2 varapuheenjohtaja Päivi Koppasen mielestä ammatillinen opetus tulisi nähdä kuntien vetovoimaa lisäävänä tekijänä, kun kunnat ja yritykset saavat lähitienoilta ammattitaitoista väkeä. Näin tapahtuu monilla aloilla, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla. (Opettajalehti, 36/2012) Kuntapäättäjät voivatkin vaikuttaa ammatillisen opetuksen laatuun mm. tekemällä yhteistyötä koulutusten järjestäjien kanssa.

Peruskouluopetuksessa tulisi pystyä toteuttamaan varhaisen puuttumisen periaatetta. Peruskouluopetuksessa opettajien työolosuhteisiin ja työmäärään tulisi kiinnittää huomioita ja peruskouluissa tulisi olla tarpeeksi apuopettajia. Lisäksi koulujen ja päiväkotien sisäilma - asioihin tulee kiinnittää huomiota enemmän. Näissä asioissa ei saa säästää.

Kasvatukseen ja koulutukseen panostaminen on tulevaisuuteen katsomista.  Yhteiskunnassamme tulee tehdä kaikki mahdollinen lastemme ja nuortemme kasvun, kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Se työ palkitaan varmasti ja kulut palautuvat yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.  

Marjaana Mikkonen, Lastentarhanopettaja, sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan opettajaopiskelija, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

LASTEN JA LAPSIPERHEIDEN PUOLESTA

Tiistai 11.9.2012 klo 19:10

LASTEN JA LAPSIPERHEIDEN PUOLESTA

 

Pääministeri Kataisen vuosien 2011 – 2015 hallitusohjelman yksi painopistealue on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy. Näiden asioiden toteuttamiseksi on käynnistetty poikkihallinnollinen toimenpideohjelma. Se on hyvä asia. Meillä ei ole varaa toistaa 90 – luvun laman leikkauksia. Esimerkiksi yhden lapsen tai nuoren syrjäytymisen on laskettu maksavan yhteiskunnalle miljoona euroa. (Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anne Liimola 2012).

Syrjäytymisen ehkäisy alkaa jo varhaislapsuudessa ja yhteiskunnassamme tulee tehdä kaikki mahdollinen lastemme tasapainoisen kasvun ja kehityksen edistämiseksi. Se työ palkitaan varmasti ja kulut palautuvat yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin. 

Varhaiskasvatustyöllä on suuri merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Valitettavasti esimerkiksi päiväkodeissa ryhmäkoot ovat monissa paikoissa lasten hyvinvoinnin kannalta haasteellisia. Aikuisen ja lasten suhdelukujen normit eivät toteudu päivähoidon jokapäiväisessä arjessa kahdessa kolmesta päiväkodissa (Syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä poikkihallinnollinen toimenpideohjelma, STM) Säästöleikkausten uhkakuvia päivähoidossa on tällä hetkellä mm. se, että riittääkö pätevää henkilöstöä riittävästi, heikentyvätkö työolosuhteet mahdollisten säästöleikkausten vuoksi tai onko sijaisia tarpeeksi. Lasten tulevaisuus täytyy turvata vaikeissakin taloudellisissa tilanteissa. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tulee satsata ja nähdä tämän työn kauaskantoiset myönteiset vaikutukset.

Lapsiperheille annettavia kotipalveluja alettiin 1990 – luvulla vähentää radikaalisti. Lapsiperheiden tukitoimet alettiin suunnata lastensuojeluperheiden tukemiseen. Mielestäni on tarpeen tuoda esille ennaltaehkäisevän työn näkökulmaa tässä asiassa. Maassamme on paljon lapsiperheitä, jotka tarvitsisivat tukea päivittäiseen arjesta selviytymiseen esimerkiksi tilapäisestä syystä. Vanhemmat voivat olla estyneitä hoitamaan täysipainoisesti lapsiaan esimerkiksi sairastumisen tai tapaturman vuoksi. Kotipalveluita tulisi suunnata myös näille perheille. Perheitä täytyisi tukea enemmän varhaisen tuen vaiheessa ja ennaltaehkäisevästi.  Ennaltaehkäisevä työ on myös yhteiskunnan varoja säästävää toimintaa.

 

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

VANHUSPALVELULAILLA LAATUA VANHUSTEN HOITOON?

Lauantai 8.9.2012 klo 10:02

VANHUSPALVELULAILLA LAATUA VANHUSTEN HOITOON?

 

 

Vanhusten hoidon laatuun täytyy mielestäni satsata lainsäädännön keinoin ja oikein tosissaan. Olen sitä mieltä, että hoitolaitosten hoitajamäärät tulisi määrittää laissa, sillä yksi hoidon laatua parantava tekijä on, että hoitajia on riittävästi. Mutta se ei yksin riitä. On ehdottoman tärkeää kehittää vanhusten kotihoitoa. Henkilöstömitoitusta pohdittaessa myös vanhusten kotihoitoa tulee tarkastella perusteellisesti ja sitä puolta tulee kehittää. Olen miettinyt, että eikö lakiin saada sellaista tekstiä ja pykäliä, että minimimäärästä ei voi tulla niitä maksimimääriä? Eikö ole mahdollista säätää lakia, joka takaa sen, että riittävä henkilöstömäärä ja hoidon laatu toteutuvat molemmat? Kun vihdoinkin ollaan saamassa vanhuspalvelulaki, tulee sen olla sellainen, että se mahdollistaa toimenpiteet, joilla voidaan parantaa vanhusten elämänlaatua niin hoitolaitoksissa kuin kotihoidossakin. Laki täytyy saada myös vanhustyötä oikeasti helpottavaksi työvälineeksi ja hoitotyön laadun takaajaksi. 

Hallitus on tehnyt päätöksen, että vanhusten hoidon henkilöstömitoitusta ei lailla tässä vaiheessa määrätä. (SS 31.8.2012) Kunnille annetaan nyt aikaa koettaa järjestää vanhustenhoitoa suositusten mukaan parempaan suuntaan.  Väkisinkin tulee mieleen, että vastuuta siirretään. Ja mieleeni herää kysymys: paraneeko vanhusten hoidon laatu näillä keinoin? Riittävätkö nämä suositukset?  

Yhteiskuntamme ikääntyy kovaa vauhtia ja kunnilla on erittäin tärkeä tehtävä tarkastella suurella sydämellä sitä, kuinka vanhuksemme hoidetaan oikeasti hyvin. Olen samaa mieltä Marjaana Pitkäsen kanssa siitä,(U-J, 30.8.2012), että uuden Siilinjärven valtuuston tulee käydä rakentavaa ja lisäisin itse että syvällistä arvokeskustelua siitä, kuinka kunnassamme ikäännytään arvokkaasti ja kuinka vanhuksemme täällä hoidetaan mahdollisimman laadukkaasti. Siilinjärven kunnan tulee nyt kantaa vastuu näissä asioissa.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi 

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä voimme tehdä?

Torstai 23.8.2012 klo 21:29

MITÄ ME VOIMME TEHDÄ?

Euroopan talouskriisi mietityttää meitä kaikkia enemmän tai vähemmän. Rahaa annetaan tukipakettien muodossa muille maille, vaikka omassakin maassa on paljon rahoituskohteita ja parannettavaa. Meille kerrotaan, että säästöjä on saatava, säästötalkoot ovat totisinta totta. Ja samaan aikaan rahaa työnnetään muualle. Nämä asiat syystäkin huolettaa!

Mutta mitä me kansalaiset voimme tehdä, jotta meillä täällä Suomessa palvelut turvattaisiin jatkossakin? Että säästötalkoot eivät kohdentuisi jälleen yhteiskuntamme heikompiosaisiin? Että esimerkiksi lasten, vanhusten, sairaiden tai vähävaraisten ihmisten elämää ei säästötoimilla enempää tiukennettaisi tai että työssäkäyvien ihmisten ja pieni- ja keskisuurten yrittäjien elämää ei säästötoimilla vaikeutettaisi?

Pääministeri Kataisen vuosien 2011 – 2015 hallitusohjelman yksi painopistealue on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy. Näiden asioiden toteuttamiseksi on käynnistetty poikkihallinnollinen toimenpideohjelmakin. Se on hyvä asia. Meillä ei ole varaa toistaa 90 – luvun laman leikkauksia. Esimerkiksi yhden lapsen tai nuoren syrjäytymisen on laskettu maksavan yhteiskunnalle miljoona euroa. (Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anne Liimola 2012).

Syrjäytymisen ehkäisy alkaa jo varhaislapsuudessa ja yhteiskunnassamme tulee mielestäni tehdä kaikki mahdollinen lastemme tasapainoisen kasvun ja kehityksen edistämiseksi. Se työ palkitaan varmasti ja kulut palautuvat yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.  Varhaiskasvatustyöllä on suuri merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Mutta valitettavasti esimerkiksi päiväkodeissa ryhmäkoot ovat monissa paikoissa lasten hyvinvoinnin kannalta haasteellisia. Aikuisen ja lasten suhdelukujen normit eivät toteudu päivähoidon jokapäiväisessä arjessa kahdessa kolmesta päiväkodissa (Syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä poikkihallinnollinen toimenpideohjelma, STM) Säästöleikkausten uhkakuvia päivähoidossa on mm. tällä hetkellä se, että riittääkö pätevää henkilöstöä riittävästi, heikentyvätkö työolosuhteet mahdollisten säästöleikkausten vuoksi tai onko sijaisia tarpeeksi.

Lasten tulevaisuus täytyy turvata vaikeissakin taloudellisissa tilanteissa. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tulee satsata ja nähdä tämän työn kauaskantoiset myönteiset vaikutukset. Samoin yhteiskuntamme syrjäytymisvaarassa olevien ja heikompiosaisten puolestapuhujia tarvitaan. Meillä on täällä Suomessa niin paljon kohteita, johon sitä rahaa tulisi kohdentaa Euroopan tukipakettien sijaan.

Kysymykseeni MITÄ ME VOIMME TEHDÄ näiden asioiden eteen on ainakin yksi selkeä vastaus: Käyttää omaa äänioikeutta tulevissa kunnallisvaaleissa. Sillä kohta on taas mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka yhteisiä asioitamme hoidetaan. Täällä omassa kunnassamme.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi 

Kommentoi kirjoitusta.

Raha

Torstai 23.8.2012 klo 21:27

RAHA, RAHA, RAHA                                                                                                        2.8.2012

 

SE on ollut aina puheen aihe, vallanväline - pahan ja hyvänkin mahdollistaja. Abba yhtyekin lauloi jo vuosia sitten siitä: Money money money, must be funny, in the rich men`s world.

Elämässä on kuitenkin niin paljon muuta arvokasta kuin raha.  Terveys, rakkaus, välittäminen, läheiset ja  puhdas luonto ovat  esimerkiksi itselleni tärkeimpiä elämän onnellisuutta lisääviä asioita. Mutta raha on välttämätön asia yhteiskunnassamme, sitä ei pääse pakoon, sen kanssa on elettävä. Mutta kun se meinaa tässä maailman ajassa ottaa ylivallan ja syrjäyttää muita tärkeitä ihmisyyden mahdollistavia arvoja ja asenteita.

Otan esimerkiksi kilpailutusasian. Kun esim. sosiaali- ja terveyspalveluja kilpailutetaan, raha on usein se määräävin päätöksiin vaikuttava tekijä. Palvelut otetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Mutta tässä ajattelutavassa unohtuu yleensä se ihminen. Kun raha ratkaisee, jää usein taka – alalle esimerkiksi lähipalveluajatus ja asianomaisten ihmisten toiveet siitä kuinka asiat pitäisi hoitaa. Liian usein jää kuulematta ihmistä itseään.

Kastinen kertoi Uutis –Jousessa (mielipidekirjoitus, 2.8.2012) järkyttävän esimerkin siitä, mitä rahan puute ja kiire voivat aiheuttaa hoitotyössä. Hän toi esille, että vuodeosaston hoitojaksolla hänen omaistansa oli kehotettu tekemään tarpeensa alleen ja häntä oli pyydetty odottamaan, että iltavuorolainen tulee ja puhdistaa hänet.

Hänen esimerkkinsä ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. On erittäin valitettavaa ja järkyttävää, että hoitolaitoksissa ollaan näin tiukoilla. Tällaista kohtelua ei soisi kenenkään joutuvan kokemaan. Toivon voimia kaikille jotka tällaista kohtelua on joutunut tai joutuu kokemaan. Toivon myös, että hoitolaitoksissa tehdään kaikki mahdollinen, että näin ei pääse tapahtumaan.

Olen hoito- ja sosiaali- ja terveysalan ammattilainen ja opiskelen myös alan opettajaksi. Tiedän , että hoitajat ovat tiukoilla. Henkilöstöä on vähän ja sijaisia ei useinkaan palkata. Säästösyistä, koska on pakko säästää rahaa. Käännänkin katseeni päättäjiin, valtion taholle. Sinne, mistä sitä rahaa jaetaan esimerkiksi kunnille hoitopalvelujen järjestämiseen.

Myös Kuopion yliopistollisessa sairaalassa suunnitellaan säästöjen tekemistä. Siellä suunnitellaan henkilökunnan supistamista esimerkiksi lasten kirurgisella osastolla. (Vanamo, mielipidekirjoitus, Savon Sanomat, 2.8.2012). Ja näitä vastaavanlaisia säästötoimia suunnitellaan tällä hetkellä todella monessa kunnassa. Koska ei ole sitä rahaa tarpeeksi.

Päättäjät puhuvat, että kaikkien tulee osallistua säästötalkoisiin, jotta päästään näistä vaikeista ajoista ohi. Olen samaa mieltä, että kyllä kaikkien ketkä pystyvät, tulee jollain lailla osallistua. Mutta näitä säästöjä ei pidä kohdentaa yhteiskuntamme heikko – osaisiin.  Esimerkiksi vanhuksilta, lapsilta ja sairailta ei missään tapauksessa pidä ottaa.  Säästötoimenpiteitä ei tule kohdentaa sinne. Yhteiskunnassamme pitää tehdä kaikki mahdollinen, että yhteiskuntamme jäsenillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään kaikissa elämänvaiheissa.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi 

Kommentoi kirjoitusta.

Mielipide päivähoidon ylialueelisesta yhteistoiminta-alueesta

Torstai 23.8.2012 klo 21:25

  KUUNNELLAAN KUNTALAISIA

 

Merja Oksman toi esille (U-J, 11.12.11) kannanottonsa päivähoidon ylialueellisesta yhteistoiminta-alueesta. Hän toi esille, että koska Siiliset on kovaa vauhtia hajoamassa, voitaisiin pohtia Siilinjärven kunnan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon henkilöstön liittämistä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen varhaiskasvatuspalvelujen organisaatioon.

Olen Oksmanin kanssa samaa mieltä siitä, että innovatiivisia kehittämisajatuksia peruspalvelujen järjestämisessä tarvitaan, jotta hoidon, kasvatuksen ja opetuksen laatu, saatavuus, edullinen hintataso ja lähipalveluperiaate säilyvät tulevaisuudessa.    

Tällaiset Oksmanin esille tuomat yhteistoiminta-alueet, jos ja kun niitä jossain tehdään, eivät saa kuitenkaan olla palvelujen järjestämisessä se määräävä arvo ja ihanne jota tavoitellaan. Peruskunta, joka pystyy tarjoamaan itsenäisesti palvelut laatukriteerit täyttäen, on mielestäni hyvä asia.  Minulla on huoli siitä, että kun luodaan suuria ja laajoja yhteistoimintakokonaisuuksia on vaarana, että päätöksenteko vieraantuu kuntalaisista ja yhteistoiminta - alueiden reunakuntien ja maaseutukylien palvelut kärsivät. Mielestäni on vaarana, että pienten taajamien kyläkoulut ja päiväkodit edelleenkin jatkavat häviämistään, että kaikki keskitetään, tehdään yhä suurempia yksiköitä ja maaseutukunnista aletaan entistä enemmän kuljettaa lapsia suuriin kuntakeskuksiin kouluihin ja päiväkoteihin.  Kyläkoulun ja päiväkodin lakkauttaminen on hyvin usein myös kuolinisku pienelle kylälle.  

Valtion taholta ohjataan nyt varhaiskasvatusta siirrettäväksi opetustoimen yhteyteen.   Päivähoidon mahdollinen siirto sosiaalitoimesta koulutoimeen ei saa aiheuttaa sitä, että heti aletaan pohtia yhä suurempia hallintokokonaisuuksia tai nojaamaan naapurikuntien malleihin.  Innovatiiviset siilinjärveläiset päättäjät voisivat kehittää Siilinjärvelle oman toimivan palvelujärjestelmän varhaiskasvatus- ja opetuspalveluihin.  Metsään mennään ainakin silloin, jos suurten liitosten ja yhteistoiminta-alueiden järjestäminen trendin mukaan on itseisarvo. Tällöin vieraannutaan kuulemasta ja näkemästä mitä yksittäiset lapsiperheet, päiväkoti-, ja kouluikäiset lapset ja maaseutukunnissa asuvat perheet tarvitsevat oikeasti.

On totta, että positiivista, innovatiivista ja luovaa kehittämisilmapiiriä tarvitaan pohdittaessa näitä tärkeitä asioita.  Mutta jokaisen päättäjän tulee pohtia näiden asioiden arvopohjaa syvällä sisimmässään. Siilinjärven valtuustossa Kokoomus on esittänyt, että lähdetään selvittämään Siilinjärven sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä yhteistyössä Kuopion kanssa. Tämä esitys ei mennyt läpi. Mielestäni nyt on tärkeintä kuunnella kuntalaisia. Ei pidä lähteä pienen päättäjäporukan ”suurella viisaudella” tekemään näitä päätöksiä ja selvityksiä. Kuunnellaan kuntalaisten mielipiteitä laajasti, avoimin mielin ja sydämellä ja järjestetään vaikka kansanäänestys asioista. Ollaan siis lähellä ihmistä ja viedään kuntalaisten mielipiteitä oikeasti sinne päätöksentekotilanteisiin.  

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

Varhainen tuki tärkeää

Torstai 23.8.2012 klo 21:22

VARHAINEN TUKI TÄRKEÄÄ                                                                             5.7.2012

 

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marita Uusitalo Itä – Suomen aluehallintovirastosta (SS 4.7.2012) tuo esille, että vanhempien jaksamista tukevaa kotipalvelua ei maassamme ole ollut riittävästi koko 2000 – luvulla. Sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä kuitenkin lupaa, että tulevassa sosiaalihuoltolainuudistuksessa tultaisiin ottamaan kantaa tähän asiaan tiukemmin(SS.4.7.2012) .

Lapsiperheille annettavia kotipalveluja alettiin 1990 – luvulla vähentää radikaalisti. Lapsiperheiden tukitoimet alettiin suunnata lastensuojeluperheiden tukemiseen. Joka toki on äärimmäisen tärkeää. Mutta peräänkuulutan ennaltaehkäisevän työn näkökulmaa tässä asiassa. Maassamme on paljon lapsiperheitä, jotka tarvitsisivat tukea päivittäiseen arjesta selviytymiseen esimerkiksi tilapäisestä syystä. Vanhemmat voivat olla estyneitä hoitamaan täysipainoisesti lapsiaan esimerkiksi sairastumisen tai tapaturman vuoksi. Kotipalveluita tulisi suunnata myös näille perheille.

Lapsiperheet elävät 2000 – luvulla usein yksin ilman sukulaisista tai ystävistä koostuvaa tukiverkostoa. Perheet ovat pieniä ja perheissä ei asu enää useampaa sukupolvea, antamassa tukea toisilleen. Yhteiskunnassamme on menty vahvasti yksilökeskeisen elämisen malliin ja vallalla on ns. ”yksin pärjäämisen kulttuuri”. Tukea ei ole tarjolla eikä sitä kehdata pyytää toisilta.  

Vanhempi, jolla itsellään on tuen tarvetta omassa elämässään, ei välttämättä jaksa pitää huolta lapsistaan. Tällöin on saatava tukea, jotta lapsen normaali kasvu- ja kehitys mahdollistuu, perusturvallisuus säilyy ja jotta perheen tilanne kokonaisuutena paranisi.  Olisi äärimmäisen tärkeää, että perheitä pystyttäisiin tukemaan varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat kasvavat ja laajenevat.

Toivon, että yleensäkin yhteiskunnassamme alettaisiin arvostaa enemmän yhteisöllisyyttä ja siirryttäisiin yksilökeskeisestä ajattelutavasta enemmän yhteisökeskeiseen ajattelutapaan. Että välitettäisiin enemmän siitä kuinka läheiset voivat ja jaksavat ja annettaisiin tukea kanssaihmisille. Yksilöllisyys on myös tärkeä arvo, mutta yksilöistä koostuu yhteiskuntamme.

Peräänkuulutan sitä, että perheitä tuetaan enemmän jo varhaisen tuen vaiheessa ja ennaltaehkäisevästi myös yhteiskunnan taholta. Toivon, että nyt tekeillä oleva lakiuudistus tuo tähän oikeasti parannusta. Ennaltaehkäisevä työ on myös yhteiskunnan varoja säästävää toimintaa.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

KANSAN ÄÄNI KUULUVIIN!

Maanantai 28.3.2011 klo 3:27

Eino Holopainen kirjoitti Uutis-Jousessa (17.3.11) eläkkeiden indeksistä ja siitä, kuinka eläkeläisten perusturva on onnettomalla tasolla. Hän tuo esille että poliitikot ovat olleet kovakorvaisia eikä eläkeläisten asioita ole kuunneltu. Mielestäni Holopainen on aivan oikeassa.

Hyvinvointi on meidän kaikkien perusoikeus. Tämä asia tulisi olla jokaisella päättäjällämme piirtyneenä takaraivoon ja tämän asian tulisi olla kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon tärkeimpänä arvona. Taloudellinen kehitys ja tuloksellisuus on mahdollista vain jos yhteiskunnan jäsenet voivat hyvin. Ikäihmisiä ei saa unohtaa tässä kovan kilpailun ja taloudellisten etujen tavoitteluajassa.

Rahalla on suuri merkitys yhteiskunnassamme ja sen puute aiheuttaa vääjäämättä pahoinvointia. Huoli toimeentulosta syö ihmistä. On suuri vääryys, että vielä työuran jälkeenkin joutuu taistelemaan toimeentulon kanssa ja kantamaan jatkuvasti huolta pärjäämisestä. Mielestäni on oikeus ja kohtuus, että eläkeiässä ei näiden asioiden kanssa tarvitse enää taistella. Eläkkeiden indeksi tuleekin mielestäni korjata. Myös kansaneläkkeellä olevien asemaan tulee ehdottomasti saada parannusta.

Vuonna 2009 pienituloisuusraja oli maassamme 14 200e/vuosi eli 1183.3e kuukaudessa yhden hengen taloudessa. Eli henkilöt jotka saavat toimeentuloonsa alle tämän, ovat köyhyysrajan alapuolella. Väestöstä 13.1 % kuuluu tähän ryhmään. Lapsiköyhyyttä oli 13.2 % väestöstä ja ei työllisten pienituloisuusaste oli 32.9%. Yli 65 vuotta täyttäneiden naisten pienituloisuusaste oli 15.4% ja samanikäisten miesten 8.2%.

Hyvinvointi jakaantuu siis Suomessa hyvin eriarvoisesti. Erityisesti hyvinvointi on heikentynyt pitkäaikaistyöttömillä, päihde- ja mielenterveysongelmaisilla, perusturvan varassa elävillä ja yhä enenevissä määrin nuorilla. Syrjäytymisriski näyttää kasvaneen pitkäaikaistyöttömien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten sekä työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneidein työttömien nuorten kohdalla. Pitkä eriarvoistumiskehitys ei näytä päätöksentekijöiden ratkaisuihin maassamme vaikuttaneen ja huono-osaisimpien tilannetta ei ole parannettu. Näyttää siltä, köyhyydelle ja osattomuudelle on ollut hiljainen poliittinen hyväksyntä.

Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja 20 vuoden alan työkokemuksen tuomalla pätevyydellä olen lähtenyt hakemaan muutosta näihin asioihin. Nyt on aika saada KANSAN ääni kuuluviin ja oikeudenmukaisuutta hyvinvointiimme on saatava.  Tulen tekemään päämäärätietoisesti työtä suomalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Marjaana Mikkonen, eduskuntavaaliehdokas, Pohjois-Savo ja Siilinjärvi

2 kommenttia .

HYVINVOINTI ON PERUSOIKEUTEMME

Maanantai 28.3.2011 klo 3:21

Aselakiuudistus on kuohuttanut monia kuluneena vuonna. Naisena ja tunteellisena ihmisenä voisin ajatella, että kaikki aseet pois maastamme ja kaikki on sen jälkeen hyvin. Mutta onko asia näin? Vähentäisikö se väkivaltaa oikeasti maassamme? Mielestäni yhteiskunnassamme tulisi ennemminkin kiinnittää huomiota väkivallan ennaltaehkäisytyöhön ja panostaa ihmisten hyvinvointiin.  

Kun ihminen tekee väkivaltaisen teon, on siihen aina monta syytä. Väkivaltaiseen tekoon löytyy aina väline, vaikka varsinaista tuliasetta ei saatavana olisikaan. Henkinen ja suullinen väkivalta on jokapäiväistä kouluissa ja nuorten keskuudessa.  Koulukiusaamisen ehkäisytyöhön on luotava ehdottomasti lisää resursseja ja opettajien ja sosiaali- ja terveysalan välisiä yhteistyömuotoja tulee kehittää.

Pienen lapsen turvallinen kiintymyssuhde luo hyvinvointia ja suotuista kehitystä lapselle. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus oikeasti valita kotihoitovaihtoehto ja kotihoitoa täytyy tukea rahallisesti enemmän. Erityisesti vähävaraisten ja pienituloisten lapsiperheiden tukemiseen täytyy löytyä enemmän resursseja.

Työ luo hyvinvointia. Suomeen on saatava työpaikkoja lisää ja suomalainen työ ja yrittäminen on saatava kannattavaksi. Yrittämisen tukikeinoja ovat mielestäni esimerkiksi arvonlisäveron määräytymisrajan nostaminen muiden Euroopan maiden tasolle ja alennetun alv:n alarajahuojennuksen laajentaminen esim. Suomen yrittäjien esittämään 50 000e liikevaihtoon saakka. Keinoja tukea yrittäjyyttä on paljon muitakin, tässä vain pari esimerkkiä. Päättäjien arvoista riippuu, tehdäänkö näitä päätöksiä.

Ikäihmistemme hyvinvoinnista huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Omaishoito täytyy saada tasa-arvoiseksi kuntien kesken ja omaishoitotyöstä tulee maksaa kunnon korvaus. Kotihoito täytyy saada Kelan piiriin. Lisäksi nykyinen maaseudun kuristamispolitiikka täytyy saada loppumaan ja ihmisillä täytyy olla mahdollisuus valita asuako maalla vai kaupungissa.

Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa. Olen lähtenyt ehdolle eduskuntaan, koska haluan hyvinvointiimme oikeudenmukaisuutta ja koska hyvinvointi on perusoikeutemme. Äänestetään kaikki hyvinvointimme puolesta tulevissa vaaleissa.

Marjaana Mikkonen, sosiaali- ja terveysalan ammattilainen,kansanedustajaehdokas Pohjois-Savo, Suomen yrittäjät liiton jäsen.

Kommentoi kirjoitusta.

ON MUUTOKSEN AIKA!

Maanantai 28.3.2011 klo 3:16

Eduskuntavaalit ovat pian ja uudet päättäjät ryhtyvät hoitamaan maamme asioita. Tulevan hallituksen tehtävä ei ole helppo, sillä talous pitää saada tasapainoon ja julkisen sektorin velkaantuminen pitää saada kuriin. Mutta onneksi kansa voi vaikuttaa äänestämällä siihen, millaisin arvoperustein päätöksiä tullaan tekemään, mistä leikataan ja mihin valtion rahoja suunnataan.

Suomessa on jo pitkään tehty tavallisen suomalaisen, pienituloisen perheellisen, yksinhuoltajan, opiskelijan, eläkeläisen tai toimeentulotukea saavien elinoloja kiristäviä päätöksiä. Tästä esimerkkinä on energiaveron kiristys. Se nostaa sähkön hintaa ja lämmityskuluja ja tämän myötä monelle suomalaisperheelle tulee entistä tiukempaa. Pienituloisille näillä korotuksilla on merkitystä. Toimeentulon ja jokapäiväisen leivän hankkimisen kanssa päivittäin painivat ihmiset joutuvat entistä tiukemmalle. Ja lisäksi nykyisen hallituksen harjoittama maaseudun kuristamispolitiikka on ajamassa maaseudulla asuvien ihmisten elinoloja koko ajan vain ahtaammalle.

EU ja Emu on tuonut paljon odottamattomia haasteita maallemme jäsenyyden aikana. Me perussuomalaiset haemme muutosta tähän. Mutta niin kauan kuin olemme mukana EU:ssa, tarvitaan järkevää suhtautumistapaa EU:n antamiin ohjeistuksiin. Ajatusta ”Maassa maan tavalla” tarvitaan.  

Perusarvoja kunnioittavia sosiaali- ja terveysalan työn puolesta puhujia ja tarvitaan päättäjien joukkoon. Alan arvostus pitää saada nousemaan, ja lisää resursseja alalle tulee suunnata. Hoitoalan työolot täytyy saada sille tasolle, että hoitajat pysyvät työssä, eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Me tarvitsemme omat hoitajamme. Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja 20 vuoden hoitoalan työkokemuksen tuomalla asiantuntijuudella lähden taistelemaan sen puolesta, että valtion rahoja kohdennetaan suomalaisten hyvinvoinnin hyväksi, eriarvoisuuskehitys saadaan maassamme loppumaan ja että leikkauksia ei sosiaali- ja terveysalalle tehdä.

Mistä sitten saadaan rahat oman maan asioiden hoitoon? Kyllä karsittavaa löytyy. Esimerkiksi sotatoimet Afganistanissa ja Somaliassa maksaa Suomelle satoja miljoonia. EU:hun maksamme nettomääräistä jäsenmaksua tänä vuonna lähes 800 miljoonaa euroa. Myös kehitysapumäärärahat ja aluetuet Venäjälle nielaisevat useita satoja miljoonia Suomen valtion budjetista. Noilla rahoilla tehtäisiin paljon hyvää kotimaan kansalaisille.

Huhtikuun kuudes päivä alkaa ennakkoäänestys ja varsinainen vaalipäivä on 17.4. Äänestämällä voidaan vaikuttaa siihen, millainen arvomaailma tulevilla päättäjillämme on. Käytetään siis mahdollisuuttamme saada suomalaisten elinoloihin parannusta!

Marjaana Mikkonen, Kansanedustajaehdokas, Pohjois-Savo

2 kommenttia .

HYVINVOINTITYÖHÖN ON PANOSTETTAVA

Maanantai 28.3.2011 klo 3:13

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on antanut lausunnon kansallisen kehittämisohjelman seuraavan ohjelmakauden (2012–2015) valmistelua varten ja OAJ:n mukaan tulisi seuraavalla kaudella kehittää sosiaali-, terveys- ja opetustoimen välistä yhteistyötä. Lisäksi OAj :n mukaan  sosiaali- ja terveyspalveluun tulisi kehittää sellaisia matalan kynnyksen paikkoja, joihin lasten, nuorten ja perheiden on helppo löytää.

Tämä esitys on erittäin hyvä ja mielestäni on todellakin aika miettiä oikeita ja konkreettisia keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.  Mielestäni tulevalla hallituskaudella on tärkeää pohtia näitä yhteistyön muotoja opettajien ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kesken ja lähteä luomaan uusia, innovatiivisia toimintamalleja. On erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten pahoinvointi huomataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että esimerkiksi opettajille on olemassa selkeät toimintasuunnitelmat kuinka lasta ja nuorta autetaan kun hän oireilee.

Opettajat ovat tärkeänä tahona arvioimassa lasten ja nuorten henkistä tilaa, mutta suurten luokkakokojen vuoksi oppilaan pahoinvointi jää usein huomaamatta. Mielestäni kouluihin tarvittaisiin lisää sosiaalialan asiantuntemusta. Kouluissa tulee olla myös sellaista henkilökuntaa, joka voi keskittyä lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin havainnoimiseen.

Koulukiusaaminen on vakava asia, ja kiusaaminen on aina merkki kiusaajan pahoinvoinnista. Lisäksi kiusaaminen on suuri riski kiusatun mielenterveydelle eikä muut voi tietää, kuinka pahat ”arvet” se jättää kiusatun sisimpään. Koulukiusaamisen ehkäisytyöhön on siis luotava ehdottomasti lisää uusia keinoja ja oppilaiden välisen kanssakäymisen havainnointiresursseja täytyy lisätä kouluissa.

Ajattelen ihmisen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti elämänkulku - ajattelun kautta. Hyvinvointi kuuluu jokaiseen elämänkulun vaiheeseen. Elämänkulun aikana tulee vastoinkäymisiä ja eletyn elämän kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka selviämme näistä vastoinkäymisistä. Läheiset, ystävät ja sukulaiset ovat tärkeä tukiverkosto ihmiselle, mutta myös yhteiskunnalla on vastuu jäsentensä hyvinvoinnin turvaamisessa kaikissa elämänkulun vaiheissa.

Huhtikuussa on eduskuntavaalit ja voimme äänestämällä vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi tullaan yhteiskunnassamme tekemään. Käytetään siis kaikki sitä mahdollisuutta hyväksemme ja äänestetään!

Marjaana Mikkonen, Eduskuntavaaliehdokas, Sosionomi(AMK), Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

Pian on aika vaikuttaa

Perjantai 25.2.2011 klo 15:28

28.1..2011

PIAN ON AIKA VAIKUTTAA                                                             

 

Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa ja uusi kokoonpano astuu remmiin. Tulevan hallituksen tehtävä ei ole helppo, sillä talous pitää saada tasapainoon ja julkisen sektorin velkaantuminen pitää saada kuriin. Mutta kansa voi vaikuttaa äänestämällä siihen, millaisin arvoperustein päätöksiä tullaan tekemään, mistä leikataan ja mihin valtion rahoja suunnataan.

Suomessa on jo pitkään tehty tavallisen suomalaisen, pienituloisen perheellisen, yksinhuoltajan, opiskelijan, eläkeläisen tai toimeentulotukea saavien elinoloja kiristäviä päätöksiä. Uusimpana esimerkkinä on energiaveron kiristys, Se nostaa sähkön hintaa ja lämmityskuluja ja tämän myötä monelle suomalaisperheelle tulee entistä tiukempaa. Pienituloisille näillä korotuksilla on merkitystä. Toimeentulon ja jokapäiväisen leivän hankkimisen kanssa päivittäin painivat ihmiset joutuvat entistä tiukemmalle.  

EU ja Emu on tuonut paljon odottamattomia haasteita maallemme jäsenyyden aikana. Me perussuomalaiset haemme muutosta tähän. Mutta niin kauan kuin olemme mukana, tarvitaan järkevää suhtautumistapaa EU:n antamiin ohjeistuksiin. Ajatusta ”Maassa maan tavalla” tarvitaan.  

Sosiaali- ja terveysalan työn puolesta puhujia tarvitaan päättäjien joukkoon. Alan arvostus pitää saada nousemaan, ja lisää resursseja alalle tulee suunnata. Kokoomuksen viime vaalien alla tekemät lupaukset kovista palkan korotuksista ei toteutunut. Mutta tosiasia kuitenkin on, että hoitoalan palkkaus ja työolot täytyy saada sille tasolle, että hoitajat pysyvät työssä eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Me tarvitsemme omat hoitajamme!  Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja 20 vuoden hoitoalan työkokemuksen tuomalla asiantuntijuudella lähden taistelemaan sen puolesta, että valtion rahoja kohdennetaan suomalaisten hyväksi, eriarvoisuuskehitys saadaan maassamme loppumaan ja että leikkauksia ei sosiaali- ja terveysalalle tehdä.

Mistä sitten rahat oman maan asioiden hoitoon? Kyllä karsittavaa löytyy. Esimerkiksi merirosvojahti Afganistanissa ja Somaliassa maksaa Suomelle satoja miljoonia. EU:hun maksamme nettomääräistä jäsenmaksua tänä vuonna lähes 800 miljoonaa euroa. Myös kehitysapumäärärahat ja aluetuet Venäjälle nielaisevat useita satoja miljoonia Suomen valtion budjetista. Noilla rahoilla tehtäisiin paljon hyvää kotimaan kansalaisille!

Pian on aika vaikuttaa siihen, kuinka asioitamme hoidetaan. Vain äänestämällä voidaan saada muutosta aikaan.

Marjaana Mikkonen, Kansanedustajaehdokas, Pohjois-Savo

2 kommenttia .

Annetaan nuorillemme mahdollisuus

Perjantai 25.2.2011 klo 14:31

Annetaan nuorillemme mahdollisuus

 (27.1.2011 Savon Silmukka)

Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan Suomalaisnuoret ovat kouluosaamisen maailman kärkeä. Suomalaisnuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen oli jälleen huipputasoa. Matematiikassa Suomi oli OECD-maista toiseksi paras ja kaikista tutkimukseen osallistuneista 65 maailman maista kuudenneksi paras.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että nykyään Suomessa asuinpaikalla on merkitystä siihen, millaista perusopetusta on tarjolla. Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu Suomessa. Kunnat tekevät hyvin erilaisia ratkaisuja talousongelmiensa ratkaisemiseksi ja osa kunnista kohdistaa leikkauksia juuri opetustoimeen ja nuoriin.  Tämä lisää eriarvoisuutta mm. kielivalikoimissa, valinnaisaineissa, erityis- ja tukiopetuksessa ja luokkakoossa.

Suomessa on laadukasta opetusta ja lahjakkaita lapsia ja nuoria. Lahjakkaita on eri puolella Suomea, joka kunnassa ja joka sosiaaliluokassa. Yhteiskunnan tulisi mahdollistaa kaikille lapsille ja nuorille tasa-arvoinen opiskelupolku, vaikka aina korkeimpaan tutkintoon saakka riippumatta siitä, missä kunnassa lapsi asuu tai millainen on hänen sosiaalinen taustansa. 

Istuvan hallituksen päätös nuorten toimeentulon leikkauksen mahdollistavasta laista kertoo mielestäni päättäjien asenteista ja arvomaailmasta. 18 - 25 vuotiaan opintonsa keskeyttävän nuoren toimeentulotukea voidaan jatkossa leikata jopa 40 prosenttia!  Tämä minimitoimeentulon leikkaus kertoo jälleen siitä, kuinka Suomalainen hyvinvointimalli rapistuu rapistumistaan.  Nyt tarvittaisiin todellista poliittista tahtoa ja arvomaailman muutosta, jotta tämä rapistuminen saataisiin pysähtymään! 

Nuoren elämä on myllerryksiä täynnä ja kasvaminen aikuiseksi ei tapahdu kivuitta. Tukea ja erilaisia kannustimia tarvitaan.  Nuorten itsenäistymistä ja itsensä työllistämistä ja sitoutumista opiskeluun tulee tukea. Mutta ei pitäisi lyödä lyötyä! Jos nuorella on vaikeaa, ei hänen elämää pitäisi lisää kiristää ja tuoda paineita selviytymisestä. Kaikki työ tulisi keskittää nuoren selviytymiseen tästä vaiheesta ja tähdätä siihen, että nuori vielä jatkaisi opintojaan, työllistyisi ja löytäisi paikkansa yhteiskunnassa.

Siihen, miksi nuori keskeyttää opintonsa on usein monta syytä. Osa nuorista voi tänä päivänä hyvin, mutta osa entistäkin huonommin. Koulukiusaaminen, syrjintä ja ylisukupolveutuvat ongelmat perheissä ovat asioita, jotka vaikuttavat nuoren elämään ja itsenäistymisprosessiin ja näihin pitäisi ehdottomasti saada apua. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei voi korostaa liikaa. Työttömyys tuo pahoinvointia perheisiin ja perheet painivat yhä useammin selviytymisen äärirajoilla.  Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea nuortensa opiskelua.

Maamme nuorilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus elämässä etenemiseen. Opiskelumahdollisuudet pitäisi olla tasavertaiset ja opiskelua tulisi tukea enemmän. Suomalainen yrittäminen voisi olla hyvä vaihtoehto monelle nuorelle – se vain pitäisi saada kannattavaksi ja kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

Marjaana Mikkonen, Sosiaali- ja kasvatusalan ammattilainen, yrittäjä, kansanedustajaehdokas, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

TYÖAIKAPANKISTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA (Vastine Jyrki Kataisen kirjoitukseen 12.1.2011 Savon Sanomat)

Perjantai 25.2.2011 klo 14:27

TYÖAIKAPANKISTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA

(vastine Jyrki Kataisen kirjoitukseen 12.1.2011 Savon Sanomat)

 

Jyrki Katainen kirjoitti Savon Sanomissa (12.1.11) työn ja perheen yhteensovittamisen keinoista.  Hän toi esille mm. erilaisten työaikapankkien käytön edistämisen, jolloin välillä tehtäisiin pidempää työpäivää ja välillä lyhennettyä päivää. Lisäksi välillä pidettäisiin pidennettyjä lomia. Näin saataisiin lisää aikaa perheelle.

Olen samaa mieltä Kataisen kanssa siitä, että työelämä vie usein liikaa vanhempien aikaa ja voimavaroja ja perhe-elämä kärsii. On ehdottoman tärkeää pohtia keinoja, jotta pienten lasten vanhemmat jaksavat tämän haasteellisen ajan paremmin. Työaikapankki on mielestäni hyvä ajatus, mutta kuinka tämä voisi toteutua esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, päiväkodeissa tai sairaaloissa, joissa jo muutenkin tehdään työtä pienillä henkilömäärillä? Otan esimerkkinä päiväkodit. Jotta varhaiskasvatustyön laatu, turvallisuus, ja pedagogiset tavoitteet saavutetaan, tarvitaan koko henkilöstön täysipainoinen työpanos koko työpäivän ajan. Jos yksikin työntekijä puuttuu, kärsii joku osa-alue helposti. 20 vuotta alalla työskennelleenä tiedän hyvin, kuinka tiukoilla työntekijät ovat noina päivinä. Ilman lisähenkilöstöä ei työaikojen lyhentely kyllä onnistuisi.

Myös terveydenhuollossa ja sairaaloissa työtä tehdään tiukassa tahdissa ja henkilökuntaa on niukasti. Työaikapankin myötä tarvittaisiin varmasti lisää henkilöstöä. Niin myös monilla muillakin aloilla, joilla henkilöstömäärä on asetettu minimiin säästösyistä.

Päivähoitoalalle työaikapankille mahdollisuuden voisi tuoda se, että alle 3-vuotiaiden lasten kotihoitoa tuettaisiin paremmin. Jos pienten lasten kotihoito yleistyisi oikein kunnolla, voisi päiväkotien pienten ryhmistä vapautua työntekijöitä ja se taas voisi antaa mahdollisuuden siihen, että osa työntekijöistä tekee lyhyempää päivää.  

Mielestäni Jyrki Kataisen ajatus on sinänsä hyvä. Hieno asiahan olisi, jos tämän systeemin myötä vielä saataisiin lisää työpaikkoja esimerkiksi sosiaali– ja terveysalalle ja saataisiin työttömyysongelmaankin apua. On vain yksi mutta. Rahojen täytyy löytyä jostain. Eli hyvä ehdotus Katainen, mutta mistä se käteinen?

Marjaana Mikkonen, Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, eduskuntavaaliehdokas

3 kommenttia .

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »