Mielipide päivähoidon ylialueelisesta yhteistoiminta-alueesta

Torstai 23.8.2012 klo 21:25

  KUUNNELLAAN KUNTALAISIA

 

Merja Oksman toi esille (U-J, 11.12.11) kannanottonsa päivähoidon ylialueellisesta yhteistoiminta-alueesta. Hän toi esille, että koska Siiliset on kovaa vauhtia hajoamassa, voitaisiin pohtia Siilinjärven kunnan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon henkilöstön liittämistä Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueen varhaiskasvatuspalvelujen organisaatioon.

Olen Oksmanin kanssa samaa mieltä siitä, että innovatiivisia kehittämisajatuksia peruspalvelujen järjestämisessä tarvitaan, jotta hoidon, kasvatuksen ja opetuksen laatu, saatavuus, edullinen hintataso ja lähipalveluperiaate säilyvät tulevaisuudessa.    

Tällaiset Oksmanin esille tuomat yhteistoiminta-alueet, jos ja kun niitä jossain tehdään, eivät saa kuitenkaan olla palvelujen järjestämisessä se määräävä arvo ja ihanne jota tavoitellaan. Peruskunta, joka pystyy tarjoamaan itsenäisesti palvelut laatukriteerit täyttäen, on mielestäni hyvä asia.  Minulla on huoli siitä, että kun luodaan suuria ja laajoja yhteistoimintakokonaisuuksia on vaarana, että päätöksenteko vieraantuu kuntalaisista ja yhteistoiminta - alueiden reunakuntien ja maaseutukylien palvelut kärsivät. Mielestäni on vaarana, että pienten taajamien kyläkoulut ja päiväkodit edelleenkin jatkavat häviämistään, että kaikki keskitetään, tehdään yhä suurempia yksiköitä ja maaseutukunnista aletaan entistä enemmän kuljettaa lapsia suuriin kuntakeskuksiin kouluihin ja päiväkoteihin.  Kyläkoulun ja päiväkodin lakkauttaminen on hyvin usein myös kuolinisku pienelle kylälle.  

Valtion taholta ohjataan nyt varhaiskasvatusta siirrettäväksi opetustoimen yhteyteen.   Päivähoidon mahdollinen siirto sosiaalitoimesta koulutoimeen ei saa aiheuttaa sitä, että heti aletaan pohtia yhä suurempia hallintokokonaisuuksia tai nojaamaan naapurikuntien malleihin.  Innovatiiviset siilinjärveläiset päättäjät voisivat kehittää Siilinjärvelle oman toimivan palvelujärjestelmän varhaiskasvatus- ja opetuspalveluihin.  Metsään mennään ainakin silloin, jos suurten liitosten ja yhteistoiminta-alueiden järjestäminen trendin mukaan on itseisarvo. Tällöin vieraannutaan kuulemasta ja näkemästä mitä yksittäiset lapsiperheet, päiväkoti-, ja kouluikäiset lapset ja maaseutukunnissa asuvat perheet tarvitsevat oikeasti.

On totta, että positiivista, innovatiivista ja luovaa kehittämisilmapiiriä tarvitaan pohdittaessa näitä tärkeitä asioita.  Mutta jokaisen päättäjän tulee pohtia näiden asioiden arvopohjaa syvällä sisimmässään. Siilinjärven valtuustossa Kokoomus on esittänyt, että lähdetään selvittämään Siilinjärven sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä yhteistyössä Kuopion kanssa. Tämä esitys ei mennyt läpi. Mielestäni nyt on tärkeintä kuunnella kuntalaisia. Ei pidä lähteä pienen päättäjäporukan ”suurella viisaudella” tekemään näitä päätöksiä ja selvityksiä. Kuunnellaan kuntalaisten mielipiteitä laajasti, avoimin mielin ja sydämellä ja järjestetään vaikka kansanäänestys asioista. Ollaan siis lähellä ihmistä ja viedään kuntalaisten mielipiteitä oikeasti sinne päätöksentekotilanteisiin.  

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

Varhainen tuki tärkeää

Torstai 23.8.2012 klo 21:22

VARHAINEN TUKI TÄRKEÄÄ                                                                             5.7.2012

 

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marita Uusitalo Itä – Suomen aluehallintovirastosta (SS 4.7.2012) tuo esille, että vanhempien jaksamista tukevaa kotipalvelua ei maassamme ole ollut riittävästi koko 2000 – luvulla. Sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä kuitenkin lupaa, että tulevassa sosiaalihuoltolainuudistuksessa tultaisiin ottamaan kantaa tähän asiaan tiukemmin(SS.4.7.2012) .

Lapsiperheille annettavia kotipalveluja alettiin 1990 – luvulla vähentää radikaalisti. Lapsiperheiden tukitoimet alettiin suunnata lastensuojeluperheiden tukemiseen. Joka toki on äärimmäisen tärkeää. Mutta peräänkuulutan ennaltaehkäisevän työn näkökulmaa tässä asiassa. Maassamme on paljon lapsiperheitä, jotka tarvitsisivat tukea päivittäiseen arjesta selviytymiseen esimerkiksi tilapäisestä syystä. Vanhemmat voivat olla estyneitä hoitamaan täysipainoisesti lapsiaan esimerkiksi sairastumisen tai tapaturman vuoksi. Kotipalveluita tulisi suunnata myös näille perheille.

Lapsiperheet elävät 2000 – luvulla usein yksin ilman sukulaisista tai ystävistä koostuvaa tukiverkostoa. Perheet ovat pieniä ja perheissä ei asu enää useampaa sukupolvea, antamassa tukea toisilleen. Yhteiskunnassamme on menty vahvasti yksilökeskeisen elämisen malliin ja vallalla on ns. ”yksin pärjäämisen kulttuuri”. Tukea ei ole tarjolla eikä sitä kehdata pyytää toisilta.  

Vanhempi, jolla itsellään on tuen tarvetta omassa elämässään, ei välttämättä jaksa pitää huolta lapsistaan. Tällöin on saatava tukea, jotta lapsen normaali kasvu- ja kehitys mahdollistuu, perusturvallisuus säilyy ja jotta perheen tilanne kokonaisuutena paranisi.  Olisi äärimmäisen tärkeää, että perheitä pystyttäisiin tukemaan varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat kasvavat ja laajenevat.

Toivon, että yleensäkin yhteiskunnassamme alettaisiin arvostaa enemmän yhteisöllisyyttä ja siirryttäisiin yksilökeskeisestä ajattelutavasta enemmän yhteisökeskeiseen ajattelutapaan. Että välitettäisiin enemmän siitä kuinka läheiset voivat ja jaksavat ja annettaisiin tukea kanssaihmisille. Yksilöllisyys on myös tärkeä arvo, mutta yksilöistä koostuu yhteiskuntamme.

Peräänkuulutan sitä, että perheitä tuetaan enemmän jo varhaisen tuen vaiheessa ja ennaltaehkäisevästi myös yhteiskunnan taholta. Toivon, että nyt tekeillä oleva lakiuudistus tuo tähän oikeasti parannusta. Ennaltaehkäisevä työ on myös yhteiskunnan varoja säästävää toimintaa.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

KANSAN ÄÄNI KUULUVIIN!

Maanantai 28.3.2011 klo 3:27

Eino Holopainen kirjoitti Uutis-Jousessa (17.3.11) eläkkeiden indeksistä ja siitä, kuinka eläkeläisten perusturva on onnettomalla tasolla. Hän tuo esille että poliitikot ovat olleet kovakorvaisia eikä eläkeläisten asioita ole kuunneltu. Mielestäni Holopainen on aivan oikeassa.

Hyvinvointi on meidän kaikkien perusoikeus. Tämä asia tulisi olla jokaisella päättäjällämme piirtyneenä takaraivoon ja tämän asian tulisi olla kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon tärkeimpänä arvona. Taloudellinen kehitys ja tuloksellisuus on mahdollista vain jos yhteiskunnan jäsenet voivat hyvin. Ikäihmisiä ei saa unohtaa tässä kovan kilpailun ja taloudellisten etujen tavoitteluajassa.

Rahalla on suuri merkitys yhteiskunnassamme ja sen puute aiheuttaa vääjäämättä pahoinvointia. Huoli toimeentulosta syö ihmistä. On suuri vääryys, että vielä työuran jälkeenkin joutuu taistelemaan toimeentulon kanssa ja kantamaan jatkuvasti huolta pärjäämisestä. Mielestäni on oikeus ja kohtuus, että eläkeiässä ei näiden asioiden kanssa tarvitse enää taistella. Eläkkeiden indeksi tuleekin mielestäni korjata. Myös kansaneläkkeellä olevien asemaan tulee ehdottomasti saada parannusta.

Vuonna 2009 pienituloisuusraja oli maassamme 14 200e/vuosi eli 1183.3e kuukaudessa yhden hengen taloudessa. Eli henkilöt jotka saavat toimeentuloonsa alle tämän, ovat köyhyysrajan alapuolella. Väestöstä 13.1 % kuuluu tähän ryhmään. Lapsiköyhyyttä oli 13.2 % väestöstä ja ei työllisten pienituloisuusaste oli 32.9%. Yli 65 vuotta täyttäneiden naisten pienituloisuusaste oli 15.4% ja samanikäisten miesten 8.2%.

Hyvinvointi jakaantuu siis Suomessa hyvin eriarvoisesti. Erityisesti hyvinvointi on heikentynyt pitkäaikaistyöttömillä, päihde- ja mielenterveysongelmaisilla, perusturvan varassa elävillä ja yhä enenevissä määrin nuorilla. Syrjäytymisriski näyttää kasvaneen pitkäaikaistyöttömien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten sekä työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneidein työttömien nuorten kohdalla. Pitkä eriarvoistumiskehitys ei näytä päätöksentekijöiden ratkaisuihin maassamme vaikuttaneen ja huono-osaisimpien tilannetta ei ole parannettu. Näyttää siltä, köyhyydelle ja osattomuudelle on ollut hiljainen poliittinen hyväksyntä.

Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja 20 vuoden alan työkokemuksen tuomalla pätevyydellä olen lähtenyt hakemaan muutosta näihin asioihin. Nyt on aika saada KANSAN ääni kuuluviin ja oikeudenmukaisuutta hyvinvointiimme on saatava.  Tulen tekemään päämäärätietoisesti työtä suomalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Marjaana Mikkonen, eduskuntavaaliehdokas, Pohjois-Savo ja Siilinjärvi

2 kommenttia .

HYVINVOINTI ON PERUSOIKEUTEMME

Maanantai 28.3.2011 klo 3:21

Aselakiuudistus on kuohuttanut monia kuluneena vuonna. Naisena ja tunteellisena ihmisenä voisin ajatella, että kaikki aseet pois maastamme ja kaikki on sen jälkeen hyvin. Mutta onko asia näin? Vähentäisikö se väkivaltaa oikeasti maassamme? Mielestäni yhteiskunnassamme tulisi ennemminkin kiinnittää huomiota väkivallan ennaltaehkäisytyöhön ja panostaa ihmisten hyvinvointiin.  

Kun ihminen tekee väkivaltaisen teon, on siihen aina monta syytä. Väkivaltaiseen tekoon löytyy aina väline, vaikka varsinaista tuliasetta ei saatavana olisikaan. Henkinen ja suullinen väkivalta on jokapäiväistä kouluissa ja nuorten keskuudessa.  Koulukiusaamisen ehkäisytyöhön on luotava ehdottomasti lisää resursseja ja opettajien ja sosiaali- ja terveysalan välisiä yhteistyömuotoja tulee kehittää.

Pienen lapsen turvallinen kiintymyssuhde luo hyvinvointia ja suotuista kehitystä lapselle. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus oikeasti valita kotihoitovaihtoehto ja kotihoitoa täytyy tukea rahallisesti enemmän. Erityisesti vähävaraisten ja pienituloisten lapsiperheiden tukemiseen täytyy löytyä enemmän resursseja.

Työ luo hyvinvointia. Suomeen on saatava työpaikkoja lisää ja suomalainen työ ja yrittäminen on saatava kannattavaksi. Yrittämisen tukikeinoja ovat mielestäni esimerkiksi arvonlisäveron määräytymisrajan nostaminen muiden Euroopan maiden tasolle ja alennetun alv:n alarajahuojennuksen laajentaminen esim. Suomen yrittäjien esittämään 50 000e liikevaihtoon saakka. Keinoja tukea yrittäjyyttä on paljon muitakin, tässä vain pari esimerkkiä. Päättäjien arvoista riippuu, tehdäänkö näitä päätöksiä.

Ikäihmistemme hyvinvoinnista huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Omaishoito täytyy saada tasa-arvoiseksi kuntien kesken ja omaishoitotyöstä tulee maksaa kunnon korvaus. Kotihoito täytyy saada Kelan piiriin. Lisäksi nykyinen maaseudun kuristamispolitiikka täytyy saada loppumaan ja ihmisillä täytyy olla mahdollisuus valita asuako maalla vai kaupungissa.

Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa. Olen lähtenyt ehdolle eduskuntaan, koska haluan hyvinvointiimme oikeudenmukaisuutta ja koska hyvinvointi on perusoikeutemme. Äänestetään kaikki hyvinvointimme puolesta tulevissa vaaleissa.

Marjaana Mikkonen, sosiaali- ja terveysalan ammattilainen,kansanedustajaehdokas Pohjois-Savo, Suomen yrittäjät liiton jäsen.

Kommentoi kirjoitusta.

ON MUUTOKSEN AIKA!

Maanantai 28.3.2011 klo 3:16

Eduskuntavaalit ovat pian ja uudet päättäjät ryhtyvät hoitamaan maamme asioita. Tulevan hallituksen tehtävä ei ole helppo, sillä talous pitää saada tasapainoon ja julkisen sektorin velkaantuminen pitää saada kuriin. Mutta onneksi kansa voi vaikuttaa äänestämällä siihen, millaisin arvoperustein päätöksiä tullaan tekemään, mistä leikataan ja mihin valtion rahoja suunnataan.

Suomessa on jo pitkään tehty tavallisen suomalaisen, pienituloisen perheellisen, yksinhuoltajan, opiskelijan, eläkeläisen tai toimeentulotukea saavien elinoloja kiristäviä päätöksiä. Tästä esimerkkinä on energiaveron kiristys. Se nostaa sähkön hintaa ja lämmityskuluja ja tämän myötä monelle suomalaisperheelle tulee entistä tiukempaa. Pienituloisille näillä korotuksilla on merkitystä. Toimeentulon ja jokapäiväisen leivän hankkimisen kanssa päivittäin painivat ihmiset joutuvat entistä tiukemmalle. Ja lisäksi nykyisen hallituksen harjoittama maaseudun kuristamispolitiikka on ajamassa maaseudulla asuvien ihmisten elinoloja koko ajan vain ahtaammalle.

EU ja Emu on tuonut paljon odottamattomia haasteita maallemme jäsenyyden aikana. Me perussuomalaiset haemme muutosta tähän. Mutta niin kauan kuin olemme mukana EU:ssa, tarvitaan järkevää suhtautumistapaa EU:n antamiin ohjeistuksiin. Ajatusta ”Maassa maan tavalla” tarvitaan.  

Perusarvoja kunnioittavia sosiaali- ja terveysalan työn puolesta puhujia ja tarvitaan päättäjien joukkoon. Alan arvostus pitää saada nousemaan, ja lisää resursseja alalle tulee suunnata. Hoitoalan työolot täytyy saada sille tasolle, että hoitajat pysyvät työssä, eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Me tarvitsemme omat hoitajamme. Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja 20 vuoden hoitoalan työkokemuksen tuomalla asiantuntijuudella lähden taistelemaan sen puolesta, että valtion rahoja kohdennetaan suomalaisten hyvinvoinnin hyväksi, eriarvoisuuskehitys saadaan maassamme loppumaan ja että leikkauksia ei sosiaali- ja terveysalalle tehdä.

Mistä sitten saadaan rahat oman maan asioiden hoitoon? Kyllä karsittavaa löytyy. Esimerkiksi sotatoimet Afganistanissa ja Somaliassa maksaa Suomelle satoja miljoonia. EU:hun maksamme nettomääräistä jäsenmaksua tänä vuonna lähes 800 miljoonaa euroa. Myös kehitysapumäärärahat ja aluetuet Venäjälle nielaisevat useita satoja miljoonia Suomen valtion budjetista. Noilla rahoilla tehtäisiin paljon hyvää kotimaan kansalaisille.

Huhtikuun kuudes päivä alkaa ennakkoäänestys ja varsinainen vaalipäivä on 17.4. Äänestämällä voidaan vaikuttaa siihen, millainen arvomaailma tulevilla päättäjillämme on. Käytetään siis mahdollisuuttamme saada suomalaisten elinoloihin parannusta!

Marjaana Mikkonen, Kansanedustajaehdokas, Pohjois-Savo

2 kommenttia .

HYVINVOINTITYÖHÖN ON PANOSTETTAVA

Maanantai 28.3.2011 klo 3:13

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on antanut lausunnon kansallisen kehittämisohjelman seuraavan ohjelmakauden (2012–2015) valmistelua varten ja OAJ:n mukaan tulisi seuraavalla kaudella kehittää sosiaali-, terveys- ja opetustoimen välistä yhteistyötä. Lisäksi OAj :n mukaan  sosiaali- ja terveyspalveluun tulisi kehittää sellaisia matalan kynnyksen paikkoja, joihin lasten, nuorten ja perheiden on helppo löytää.

Tämä esitys on erittäin hyvä ja mielestäni on todellakin aika miettiä oikeita ja konkreettisia keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi.  Mielestäni tulevalla hallituskaudella on tärkeää pohtia näitä yhteistyön muotoja opettajien ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kesken ja lähteä luomaan uusia, innovatiivisia toimintamalleja. On erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten pahoinvointi huomataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että esimerkiksi opettajille on olemassa selkeät toimintasuunnitelmat kuinka lasta ja nuorta autetaan kun hän oireilee.

Opettajat ovat tärkeänä tahona arvioimassa lasten ja nuorten henkistä tilaa, mutta suurten luokkakokojen vuoksi oppilaan pahoinvointi jää usein huomaamatta. Mielestäni kouluihin tarvittaisiin lisää sosiaalialan asiantuntemusta. Kouluissa tulee olla myös sellaista henkilökuntaa, joka voi keskittyä lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin havainnoimiseen.

Koulukiusaaminen on vakava asia, ja kiusaaminen on aina merkki kiusaajan pahoinvoinnista. Lisäksi kiusaaminen on suuri riski kiusatun mielenterveydelle eikä muut voi tietää, kuinka pahat ”arvet” se jättää kiusatun sisimpään. Koulukiusaamisen ehkäisytyöhön on siis luotava ehdottomasti lisää uusia keinoja ja oppilaiden välisen kanssakäymisen havainnointiresursseja täytyy lisätä kouluissa.

Ajattelen ihmisen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti elämänkulku - ajattelun kautta. Hyvinvointi kuuluu jokaiseen elämänkulun vaiheeseen. Elämänkulun aikana tulee vastoinkäymisiä ja eletyn elämän kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka selviämme näistä vastoinkäymisistä. Läheiset, ystävät ja sukulaiset ovat tärkeä tukiverkosto ihmiselle, mutta myös yhteiskunnalla on vastuu jäsentensä hyvinvoinnin turvaamisessa kaikissa elämänkulun vaiheissa.

Huhtikuussa on eduskuntavaalit ja voimme äänestämällä vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi tullaan yhteiskunnassamme tekemään. Käytetään siis kaikki sitä mahdollisuutta hyväksemme ja äänestetään!

Marjaana Mikkonen, Eduskuntavaaliehdokas, Sosionomi(AMK), Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

Pian on aika vaikuttaa

Perjantai 25.2.2011 klo 15:28

28.1..2011

PIAN ON AIKA VAIKUTTAA                                                             

 

Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa ja uusi kokoonpano astuu remmiin. Tulevan hallituksen tehtävä ei ole helppo, sillä talous pitää saada tasapainoon ja julkisen sektorin velkaantuminen pitää saada kuriin. Mutta kansa voi vaikuttaa äänestämällä siihen, millaisin arvoperustein päätöksiä tullaan tekemään, mistä leikataan ja mihin valtion rahoja suunnataan.

Suomessa on jo pitkään tehty tavallisen suomalaisen, pienituloisen perheellisen, yksinhuoltajan, opiskelijan, eläkeläisen tai toimeentulotukea saavien elinoloja kiristäviä päätöksiä. Uusimpana esimerkkinä on energiaveron kiristys, Se nostaa sähkön hintaa ja lämmityskuluja ja tämän myötä monelle suomalaisperheelle tulee entistä tiukempaa. Pienituloisille näillä korotuksilla on merkitystä. Toimeentulon ja jokapäiväisen leivän hankkimisen kanssa päivittäin painivat ihmiset joutuvat entistä tiukemmalle.  

EU ja Emu on tuonut paljon odottamattomia haasteita maallemme jäsenyyden aikana. Me perussuomalaiset haemme muutosta tähän. Mutta niin kauan kuin olemme mukana, tarvitaan järkevää suhtautumistapaa EU:n antamiin ohjeistuksiin. Ajatusta ”Maassa maan tavalla” tarvitaan.  

Sosiaali- ja terveysalan työn puolesta puhujia tarvitaan päättäjien joukkoon. Alan arvostus pitää saada nousemaan, ja lisää resursseja alalle tulee suunnata. Kokoomuksen viime vaalien alla tekemät lupaukset kovista palkan korotuksista ei toteutunut. Mutta tosiasia kuitenkin on, että hoitoalan palkkaus ja työolot täytyy saada sille tasolle, että hoitajat pysyvät työssä eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Me tarvitsemme omat hoitajamme!  Sosiaalialan korkeakoulutuksen ja 20 vuoden hoitoalan työkokemuksen tuomalla asiantuntijuudella lähden taistelemaan sen puolesta, että valtion rahoja kohdennetaan suomalaisten hyväksi, eriarvoisuuskehitys saadaan maassamme loppumaan ja että leikkauksia ei sosiaali- ja terveysalalle tehdä.

Mistä sitten rahat oman maan asioiden hoitoon? Kyllä karsittavaa löytyy. Esimerkiksi merirosvojahti Afganistanissa ja Somaliassa maksaa Suomelle satoja miljoonia. EU:hun maksamme nettomääräistä jäsenmaksua tänä vuonna lähes 800 miljoonaa euroa. Myös kehitysapumäärärahat ja aluetuet Venäjälle nielaisevat useita satoja miljoonia Suomen valtion budjetista. Noilla rahoilla tehtäisiin paljon hyvää kotimaan kansalaisille!

Pian on aika vaikuttaa siihen, kuinka asioitamme hoidetaan. Vain äänestämällä voidaan saada muutosta aikaan.

Marjaana Mikkonen, Kansanedustajaehdokas, Pohjois-Savo

2 kommenttia .

Annetaan nuorillemme mahdollisuus

Perjantai 25.2.2011 klo 14:31

Annetaan nuorillemme mahdollisuus

 (27.1.2011 Savon Silmukka)

Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan Suomalaisnuoret ovat kouluosaamisen maailman kärkeä. Suomalaisnuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen oli jälleen huipputasoa. Matematiikassa Suomi oli OECD-maista toiseksi paras ja kaikista tutkimukseen osallistuneista 65 maailman maista kuudenneksi paras.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että nykyään Suomessa asuinpaikalla on merkitystä siihen, millaista perusopetusta on tarjolla. Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu Suomessa. Kunnat tekevät hyvin erilaisia ratkaisuja talousongelmiensa ratkaisemiseksi ja osa kunnista kohdistaa leikkauksia juuri opetustoimeen ja nuoriin.  Tämä lisää eriarvoisuutta mm. kielivalikoimissa, valinnaisaineissa, erityis- ja tukiopetuksessa ja luokkakoossa.

Suomessa on laadukasta opetusta ja lahjakkaita lapsia ja nuoria. Lahjakkaita on eri puolella Suomea, joka kunnassa ja joka sosiaaliluokassa. Yhteiskunnan tulisi mahdollistaa kaikille lapsille ja nuorille tasa-arvoinen opiskelupolku, vaikka aina korkeimpaan tutkintoon saakka riippumatta siitä, missä kunnassa lapsi asuu tai millainen on hänen sosiaalinen taustansa. 

Istuvan hallituksen päätös nuorten toimeentulon leikkauksen mahdollistavasta laista kertoo mielestäni päättäjien asenteista ja arvomaailmasta. 18 - 25 vuotiaan opintonsa keskeyttävän nuoren toimeentulotukea voidaan jatkossa leikata jopa 40 prosenttia!  Tämä minimitoimeentulon leikkaus kertoo jälleen siitä, kuinka Suomalainen hyvinvointimalli rapistuu rapistumistaan.  Nyt tarvittaisiin todellista poliittista tahtoa ja arvomaailman muutosta, jotta tämä rapistuminen saataisiin pysähtymään! 

Nuoren elämä on myllerryksiä täynnä ja kasvaminen aikuiseksi ei tapahdu kivuitta. Tukea ja erilaisia kannustimia tarvitaan.  Nuorten itsenäistymistä ja itsensä työllistämistä ja sitoutumista opiskeluun tulee tukea. Mutta ei pitäisi lyödä lyötyä! Jos nuorella on vaikeaa, ei hänen elämää pitäisi lisää kiristää ja tuoda paineita selviytymisestä. Kaikki työ tulisi keskittää nuoren selviytymiseen tästä vaiheesta ja tähdätä siihen, että nuori vielä jatkaisi opintojaan, työllistyisi ja löytäisi paikkansa yhteiskunnassa.

Siihen, miksi nuori keskeyttää opintonsa on usein monta syytä. Osa nuorista voi tänä päivänä hyvin, mutta osa entistäkin huonommin. Koulukiusaaminen, syrjintä ja ylisukupolveutuvat ongelmat perheissä ovat asioita, jotka vaikuttavat nuoren elämään ja itsenäistymisprosessiin ja näihin pitäisi ehdottomasti saada apua. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei voi korostaa liikaa. Työttömyys tuo pahoinvointia perheisiin ja perheet painivat yhä useammin selviytymisen äärirajoilla.  Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea nuortensa opiskelua.

Maamme nuorilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus elämässä etenemiseen. Opiskelumahdollisuudet pitäisi olla tasavertaiset ja opiskelua tulisi tukea enemmän. Suomalainen yrittäminen voisi olla hyvä vaihtoehto monelle nuorelle – se vain pitäisi saada kannattavaksi ja kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

Marjaana Mikkonen, Sosiaali- ja kasvatusalan ammattilainen, yrittäjä, kansanedustajaehdokas, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

TYÖAIKAPANKISTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA (Vastine Jyrki Kataisen kirjoitukseen 12.1.2011 Savon Sanomat)

Perjantai 25.2.2011 klo 14:27

TYÖAIKAPANKISTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA

(vastine Jyrki Kataisen kirjoitukseen 12.1.2011 Savon Sanomat)

 

Jyrki Katainen kirjoitti Savon Sanomissa (12.1.11) työn ja perheen yhteensovittamisen keinoista.  Hän toi esille mm. erilaisten työaikapankkien käytön edistämisen, jolloin välillä tehtäisiin pidempää työpäivää ja välillä lyhennettyä päivää. Lisäksi välillä pidettäisiin pidennettyjä lomia. Näin saataisiin lisää aikaa perheelle.

Olen samaa mieltä Kataisen kanssa siitä, että työelämä vie usein liikaa vanhempien aikaa ja voimavaroja ja perhe-elämä kärsii. On ehdottoman tärkeää pohtia keinoja, jotta pienten lasten vanhemmat jaksavat tämän haasteellisen ajan paremmin. Työaikapankki on mielestäni hyvä ajatus, mutta kuinka tämä voisi toteutua esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, päiväkodeissa tai sairaaloissa, joissa jo muutenkin tehdään työtä pienillä henkilömäärillä? Otan esimerkkinä päiväkodit. Jotta varhaiskasvatustyön laatu, turvallisuus, ja pedagogiset tavoitteet saavutetaan, tarvitaan koko henkilöstön täysipainoinen työpanos koko työpäivän ajan. Jos yksikin työntekijä puuttuu, kärsii joku osa-alue helposti. 20 vuotta alalla työskennelleenä tiedän hyvin, kuinka tiukoilla työntekijät ovat noina päivinä. Ilman lisähenkilöstöä ei työaikojen lyhentely kyllä onnistuisi.

Myös terveydenhuollossa ja sairaaloissa työtä tehdään tiukassa tahdissa ja henkilökuntaa on niukasti. Työaikapankin myötä tarvittaisiin varmasti lisää henkilöstöä. Niin myös monilla muillakin aloilla, joilla henkilöstömäärä on asetettu minimiin säästösyistä.

Päivähoitoalalle työaikapankille mahdollisuuden voisi tuoda se, että alle 3-vuotiaiden lasten kotihoitoa tuettaisiin paremmin. Jos pienten lasten kotihoito yleistyisi oikein kunnolla, voisi päiväkotien pienten ryhmistä vapautua työntekijöitä ja se taas voisi antaa mahdollisuuden siihen, että osa työntekijöistä tekee lyhyempää päivää.  

Mielestäni Jyrki Kataisen ajatus on sinänsä hyvä. Hieno asiahan olisi, jos tämän systeemin myötä vielä saataisiin lisää työpaikkoja esimerkiksi sosiaali– ja terveysalalle ja saataisiin työttömyysongelmaankin apua. On vain yksi mutta. Rahojen täytyy löytyä jostain. Eli hyvä ehdotus Katainen, mutta mistä se käteinen?

Marjaana Mikkonen, Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, eduskuntavaaliehdokas

3 kommenttia .

Suomalaisten elinoloja kiristetään (30.12.2010 Savon Sanomat)

Perjantai 25.2.2011 klo 14:20

Suomalaisten elinoloja kiristetään

30.12.2010

SUOMALAISTEN ELINOLOJA KIRISTETÄÄN                                                     

Suomessa suunnitellaan lisää kiristyksiä tavallisten kansalaisten

elinoloihin. Rahaa syydetään EU maiden auttamiseen ja samaan

aikaan omassa maassa eriarvoisuus kansalaisten kesken lisääntyy.

Hetemäen veroehdotuksen mukainen asuntolainojen korkojen

verovähennysoikeuden rajoittaminen vaikeuttaisi tavallisen

suomalaisen perheen elämää. Suunniteltu vähennysetu alenisi

asteittain niin, että se olisi vuoteen 2015 mennessä 24 prosenttia.

Tällä hetkellä se on 28 ja ensiasunnon ostajilla 30 prosenttia.

Tämä hankaloittaisi pieni -ja keskituloisten perheiden oman

asunnon hankintaa.

Suomessa on jo pitkään tehty tavallisen suomalaisen,

perheellisen, yksinhuoltajan, opiskelijan, eläkeläisen tai

toimeentulotukea saavien elinoloja kiristäviä päätöksiä.

Yksi uusimmista on hallituksen päätös, joka mahdollistaa

18 - 25 vuotiaan opintonsa keskeyttävän toimeentulotuen

leikkauksen jopa 40 prosentilla. Kyllä tällaisella toimenpiteellä

mielestäni lyödään lyötyä.

Energiaveron kiristys nostaa sähkön hintaa ja lämmityskuluja

 vuoden alusta ja tämän myötä monelle suomalaisperheelle

tulee entistä tiukempaa. Pienituloisille näillä korotuksilla

on merkitystä.

 Toimeentulon ja jokapäiväisen leivän hankkimisen kanssa

 päivittäinpainivien ihmisten tilannetta ei tulisi enää

näillä tavoin kiristää.  

Yritystoimintaa pitäisi maassamme tukea kaikin keinoin.

Hetemäen ehdotuslisätä kiristyksiä yrittäjien

pääomatuloverotukseen ei tätä ajatusta kyllä tue.

Suomalainen yrittäminen tulisi ehdottomasti saada

kannattavaksija kiinnostavaksi vaihtoehdoksi myös nuorille

ja uusille sukupolville, sillä Suomi tarvitsee yrittämistä

tulevaisuudessa entistä enemmän.

Erityisesti pienyrityksiä tulisi tukea uusin konkreettisin keinoin.

Poliittinen arvomaailma on viimeisten vuosien ajan ollut

sen suuntaista, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja

 suuret jyrää pienemmät. Veroja suunnataan kaikista

pienimpiinkintuloihin ja etuuksiin. Mielestäni ei pitäisi ottaa

vähäosaisilta, vaan veroja ja leikkauksia tulisi suunnata

tulojen mukaan progressiivisesti. Politiikassa on vaihtoehtoja,

 jos niitävain halutaan nähdä ja arvomaailmalla on näissä

asioissa iso merkitys!

Marjaana Mikkonen, suomalainen pienyrittäjä,

sosiaalialan ammattilainen, Siilinjärvi

1 kommentti .

Arvomaailma ratkaisee (25.11.2010 Uutis-Jousi)

Perjantai 25.2.2011 klo 14:17

Arvomaailma ratkaisee

 

                                                                                          25.11.10

ARVOMAAILMA RATKAISEE

EU – maiden talouskriisejä puhkeaa toinen toisen perään. Suomi on mukana auttamassa ”luonnollisesti”.  Auttaminen on toki tärkeä asia ja ketään ei saa jättää pulaan. Mutta kun asioissa on aina se toinenkin puoli; kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. 

Hyvinvointimallimme on alkanut menneinä aikoina pikkuhiljaa romuttua ja tuloerot ja hyvinvoinnin epätasa-arvoinen jakaantuminen kansalaisten kesken on tosiasia. Suomessa on köyhyyttä, pienituloisuutta ja arvolisäveroja liikaa mm. tärkeissä terveyttä edistävissä elintarvikkeissa. Köyhyysrajan alla elävät kansaneläkeläiset, toimeentuloturvan saajat ja pitkäaikaistyöttömät.   Myös pienituloiset lapsiperheet, yksinhuoltajat ja opiskelijat ovat usein siinä tilanteessa että raha ei riitä oikein edes välttämättömiin perustarpeisiin, saati mihinkään ylellisyyteen.

Tämä kertoo korutonta kieltään siitä mitä maassamme tapahtuu. Liian iso osa kansalaisistamme on tilanteessa, joiden elämässä on puutetta rahasta, terveellisestä ruuasta ja koulutuksesta ja joiden sosiaaliset, materiaaliset ja kulttuuriset resurssit ovat niin rajoitetut, että he eivät voi osallistua ns. maassamme ”yleisesti hyväksyttävään” elämäntapaan.

Tarvitaan siis selkeitä uudistuksia hyvinvointipolitiikkaan tai saamme sanoa hyvästit hyvinvointimallillemme. Nyt tarvittaisiin todellista poliittista tahtoa ja arvomaailman uudistamista, jotta hyvinvoinnin jakaantumisen epätasa-arvo kansalaistemme keskuudessa saataisiin vähenemään.

Sosiaali- ja terveysministeriön strategiat korostavat sitä, että koko yhteiskuntapolitiikan tulisi tukea hyvinvointia - ja terveyttä ja että yhteiskunnan kaikkien sektoreiden toiminnan lähtökohtana tulisi olla sosiaalinen hyvinvoinnin tavoitteet.  Nämä meneillään olevat maamme ulkopuoliset taloudelliset auttamisprojektit saattavat pahimmillaan jättää kotimaisen hyvinvoinnin näkökulman jalkoihinsa ja nämä kotimaisen hyvinvoinnin tavoitteet saattavat jäädä kyllä saavuttamatta.

Ihmisen päätöksiin ja valintoihin vaikuttaa merkittävästi se, millainen arvomaailma hänellä on. Yhteiskuntapoliittisiin päätöksiin vaikuttaa vahvasti päättäjien arvomaailma. Päättäjien arvomaailmalla on merkittävä vaikutus kansalaisten elämään ja tämän vuoksi ns. ”pehmeiden” arvojen ja ihmisyyden puolustajia pitäisi olla päättäjien joukossa.  Ensi keväänä voimme taas vaikuttaa siihen, millainen arvomaailma päättäjillämme on.

Marjaana Mikkonen, Siilinjärvi

2 kommenttia .

Hyvinvoinnin turvaaminen tärkeää 18.11.2010

Perjantai 25.2.2011 klo 14:15

Hyvinvoinnin turvaaminen tärkeää

 

HYVINVOINNIN TURVAAMINEN TÄRKEÄÄ!

Aselakiuudistuksellako väkivaltaiset teot kuriin maassamme? Naisena ja tunteellisena ihmisenä olen herkkä ajattelemaan, että kaikki aseet pois maastamme ja kaikki on sen jälkeen hyvin. Mutta onko asia näin? Vähentäisikö se väkivaltaa oikeasti maassamme? Väkivalan tekoon löytyy aina väline jostakin. Yksi asia on ainakin varmaa: väkivallan ennaltaehkäisytyöhön tulisi kiinnittää huomiota yhteiskunnassamme entistä enemmän ja kokonaisvaltaisemmin.  

Kun ihminen tekee väkivaltaisen teon, on siihen aina monta eri syytä ja usein elämässä on voinut olla paljon pahoinvointia ennen tekoa. Väkivaltaiseen tekoon löytyy aina myös väline, vaikka varsinaista tuliasetta ei saatavana olisikaan. Sosiaalityön ammattilaisena tiedän että henkinen ja suullinen väkivalta on jokapäiväistä kouluissa ja nuorten keskuudessa. Nyrkit heiluvat usein ja ihmisiä panetellaan mitä erilaisimmista asioista. Mielestäni näihin asioihin tulisi pystyä puuttumaan ajoissa.

Hyvinvoinnin ammattilaisena ajattelen, että ihmisen hyvinvointi tulisi  turvata ihmisen elämänkulun jokaisessa vaiheessa ja hyvinvointivaltiossa yhteiskunnalla on merkittävä rooli tässä työssä.  Se, millainen tulevaisuus yhteiskunnassamme on, riippuu mm. siitä, kuinka tässä työssä onnistutaan. Väkivallan ehkäisytyö täytyisi mielestäni aloittaa jo varhaiskasvatuksen parissa. Pienen lapsen turvallinen kiintymyssuhde on avainasemassa luomassa hyvinvointia ja myönteistä psyykkistä ja sosioemotionaalista kehitystä lapselle.  Päättäjien tulisi luoda resursseja pienten lasten hoidosta ja kasvatuksesta huolehtiville aikuisille ja yhteisöille, jotta he itse voisivat hyvin ja näin ollen myös jaksaisivat tukea lapsen myönteistä ja tasapainoista kasvua.

Kouluikäisen lapsen ja nuoren hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan kouluihin riittävästi aikuisia ja sosiaalipuolen osaamista. Näin voitaisiin saada entistä enemmän aikuisia huomaamaan nuorten hyvinvoinnin tilaa siellä kouluyhteisössä ja saataisiin lisää tukea nuorille tässä kuohuttavassa ikävaiheessa.

Työttömyys ja sen luoma turvattomuuden tunne pärjäämisestä lisää ahdistusta niin yksilön taholla kuin perheissäkin. Ihmisten hyvinvointi voi muuttua pahoinvoinniksi tämän myötä. Keinoja työllisyyden lisäämiseen tulisi siis pohtia entistä enemmän.

Työtä hyvinvoinnin turvaamiseksi voidaan tehdä monella tapaa ja tämä työ on merkityksellistä koko yhteiskuntaamme ajatellen.  Hyvinvoiva yhteiskunta on mahdollinen vain jos sen yksilöt voivat hyvin.

Marjaana Mikkonen, kansanedustajaehdokas 

Kommentoi kirjoitusta.

Huoli peruspalveluista 16.11.2010

Perjantai 25.2.2011 klo 14:12

Huoli peruspalveluista

 

                                                                                          16.11.2010

 

HUOLI PERUSPALVELUISTA

Tässä suurten kuntien ja liitosten aikana minulle on syntynyt huoli siitä, kuinka kuntien yhdistyessä käy lähipalvelujen, kuinka tavallinen kansalainen saa jatkossa terveyspalvelut ja esimerkiksi lapsiperheet päivähoitopalvelut. Voivatko lapsiperheet valita jatkossa lapselleen hoitopaikan ja kuinka kaukana omasta kotoaan kuntamme lapset käyvät jatkossa koulua. Nämä ovat asioita, joita varmasti pohditaan myös kuntapäättäjien saralla tehtäessä päätöksiä kuntaliitoksista. Kuitenkin pohdin, että muistetaanko näitä päätöksiä tehdessä oikeasti myös kuntalaisen paras. Hyvä jos muistetaan.

Olen sosiaali- ja varhaiskasvatusalan ammattilainen ja olen pitkään tehnyt työtä varhaiskasvatuksen parissa päiväkodeissa. Olen työskennellyt isoissa päiväkodeissa ja pienessä kyläkoulun yhteydessä olevassa päiväkodissa. Kyläkouluissa/päiväkodeissa ryhmäkoot ovat usein pienempiä ja ilmapiiri jokseenkin rauhallisempi kuin isoissa yksiköissä. Päiväkotien henkilökunta tekee päiväkodeissa loistavaa varhaiskasvatustyötä ja lapsia jaetaan isoissakin yksiköissä pienempiin ryhmiin, jolloin aikuisella on enemmän aikaa yksittäistä lasta kohden. Mutta kuitenkin nyt kun kyläkouluja lakkautetaan kiihtyvään tahtiin eri puolella Suomea, olen väkisinkin surullinen.

Mielestäni pieniä päiväkoteja ja kouluja ei tulisi näin kiihtyvällä tahdilla lopettaa ja keskittää lapsia suuriin päiväkoteihin ja kouluihin. Toivon, että kuntaliitosten yhteydessä näitä tämän suuntaisia ratkaisuja ei tarkkaan pohtimatta tehtäisi. Mielestäni tulisi pohtia tarkkaan, että mikä vaikutus näillä asioilla on pienen lapsen hyvinvointiin.

Lisäksi olen sosiaalialan ammattilaisena huolissani ikäihmisten hyvinvoinnista. Huolen aiheeni on autioituvan maaseudun ikäihmiset ja heidän mahdollisuutensa käyttää kuntien peruspalveluita. Näkisin, että syrjäseudulla asuvat yksinäiset ikäihmiset, joilla ei ole omaa autoa käytössään, ovat väliinputoajan asemassa. Joukkoliikenteen supistaminen on heikentänyt merkittävästi maalla asuvien ikäihmisten mahdollisuuksia päästä hoitamaan kauppa ym. viikoittaiset asiansa kuntakeskukseen ja moni on sen tosiasian edessä, että joutuu jättämään rakkaan kotinsa tämän vuoksi. 

Liikunta- tanssi -ja hyvinvointialan yrittäjänä olen vienyt palveluita maaseudulle ja pieniin kuntiin, ja näin omalta osaltani koettanut vaikuttaa palvelujen saatavuuteen näillä alueilla. Pienissä maaseutukunnissa asuu ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa halua jättää kotiaan ja heilläkin tulisi olla oikeus asua omassa kotonaan mahdollisimman pitkään. Ikäihmisten kotihoitoa tulisikin tukea ja kehittää myös pienissä kunnissa ja maaseudulla.  Peruspalveluiden saatavuus tulisi turvata myös siellä.

Marjaana Mikkonen, kansanedustajaehdokas

Kommentoi kirjoitusta.

Tasa-arvoa hyvinvointiin (Savon sanomat 19.11.2010)

Perjantai 25.2.2011 klo 14:06

Tasa-arvoa hyvinvointiin

 

19.11.2010 16:00  

 

Lokakuussa tehdyn Talous-tutkimuksen mukaan suomalaisilla on suuri hätä työttömyydestä ja eriarvoisuuden lisääntymisestä.

Sosiaalibarometrin 2010 mukaan hyvinvointi jakaantuu Suomessa hyvin eriarvoisesti ja se on erityisesti heikentynyt pitkäaikaistyöttömillä, päihde- ja mielenterveysongelmaisilla, perusturvan varassa elävillä ja yhä enenevässä määrin nuorilla. Syrjäytymisriski näyttää kasvaneen pitkäaikaistyöttömien, päihde- ja mielenterveysongelmaisten sekä työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden työttömien nuorten kohdalla. Pitkä eriarvoistumiskehitys ei näytä päätöksentekijöiden ratkaisuihin vaikuttaneen, vaan näyttää jopa siltä, että köyhyydelle ja osattomuudelle on hiljainen poliittinen hyväksyntä. Olen sosiaalialan ammattilainen ja minulla on suuri huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä. Hyvinvointimallimme ei ole pitkäikäinen, mikäli syrjäytymisen ehkäisemiseksi ei aleta tehdä todellisia, mittavia tekoja. EU:n määritelmän mukaan köyhyysraja on 60 prosenttia kansan mediaanitulosta. Kansaneläkkeen, opintotuen ja toimeentuloturvan varassa olevien voidaan katsoa olevan köyhyysrajan alapuolella. Kansaneläke oli vielä 1970-luvulla melko tehokas vanhuusiän köyhyyden torjuja. Nyt 2000-luvulla kansaneläke on vain puolet 60 prosentin köyhyysrajasta. Opintotuet ovat niin pienet, että opiskelijan on pakko tehdä työtä opintojen ohessa. Työttömien asema on yksi pahimmista ja peruspäivärahan varassa olevien köyhyysriski on moninkertainen muuhun väestöön nähden. Lisäksi toimeentuloasiakkaista lähes 90 prosenttia luokitellaan köyhiksi. Siihen, kokeeko ihminen itsensä hyvinvoivaksi, vaikuttavat monet asiat. Toinen tulee toimeen vähemmällä kuin toinen, eikä kaikkea voi mitata rahalla. Mutta rahalla ja sen puutteella on suuri merkitys elämänlaatua ajatellen. Hyvinvoiva talouselämä on yhteiskunnassa merkittävää, mutta tulisi myös muistaa, että hyvinvoivista kansalaisista syntyy hyvinvoiva yhteiskunta ja tämä vaikuttaa osaltaan suotuisan taloustilanteen kehittymiseen.

Marjaana Mikkonen Sosionomi (Amk) Siilinjärvi

2 kommenttia .

Pienen ihmisen asialla (Uutis-Jousi 24.10.2010 )

Perjantai 25.2.2011 klo 14:00

Pienen ihmisen asialla!

 

Siilinjärven ja Maaningan yhdistyminen näyttää koko ajan varmemmalta. Lisäksi on mahdollista että Nilsiä tulee liitokseen mukaan.  Kuopion mukaan tulostakin keskustellaan aina tuon tuosta.

Tässä suurten kuntien ja liitosten aikana minulle on syntynyt huoli siitä kuinka kuntien yhdistyessä käy lähipalvelujen, kuinka tavallinen kansalainen saa jatkossa terveyspalvelut ja esimerkiksi lapsiperheet päivähoitopalvelut. Voivatko lapsiperheet valita jatkossa lapselleen hoitopaikan ja kuinka kaukana omasta kotoaan kuntamme lapset käyvät jatkossa koulua. Nämä ovat asioita, joita varmasti pohditaan myös kuntapäättäjien saralla tehtäessä päätöksiä kuntaliitoksista. Kuitenkin pohdin, että muistetaanko näitä päätöksiä tehdessä oikeasti myös kuntalaisen paras. Hyvä jos muistetaan.

Olen varhaiskasvatuksen ammattilainen ja olen pitkään tehnyt työtä varhaiskasvatuksen parissa päiväkodeissa Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Tiedän että päiväkodeissa on paljon lapsia ja ryhmäkoot ovat suuria.  Varhaiskasvatushenkilöstö tekee kuitenkin upeaa työtä päiväkodeissa ja suurissakin päiväkodeissa lapsia jaetaan pienryhmiin, jotta aikuinen pystyisi antamaan yksilöllisempää huomiota lapsille.

Kuitenkin ajattelen, että kaikkia pieniä päiväkoteja ja kouluja ei tulisi lopettaa ja keskittää lapsia suuriin päiväkoteihin ja kouluihin. Toivon, että kuntaliitosten yhteydessä näitä tämän suuntaisia ratkaisuja ei tarkkaan pohtimatta tehtäisi. Tällaisia toimia on jo kunnassamme nähty ja se on tehnyt minut surulliseksi. Mielestäni tulisi pohtia tarkkaan, että mikä vaikutus näillä asioilla on pienen lapsen hyvinvointiin.

Minusta on lapsen edun mukaista että lapselle syntyisi oma sosiaalinen verkosto ja kaveripiiri niistä oman lähialueen lapsista. Olisi hienoa, että nämä pienet yhteisöt voisivat sitten siirtyä kouluun yhdessä omana sosiaalisena yhteisönään. Näin lapsella olisi tuttuja ja turvallisia kavereita kulkemassa rinnalla kohti nuoruusikää ja elämän uusia haasteita.  Uskon että lapsen hyvä ja turvallinen sosiaalinen ympäristö jo lapsuusiässä vahvistaa lapsen myönteistä kehitystä ja kasvua kohti tasapainoista nuoruutta ja aikuisuutta.

Jos pieniä päiväkoteja ja kyläkouluja lakkautetaan, saatetaan lapsia joutua kuljettamaan aika kauaskin siitä omasta lähipiiristä hoitoon tai kouluun eikä tällaisia turvallisia kaveriverkostoja pääse välttämättä syntymään. Toivonkin, että nyt näitä suuria kuntia tehtäessä muistettaisiin pienen ihmisen näkökulma. Missään tapauksessa emme saisi tehdä päätöksiä pienen kansalaisen hyvinvoinnin kustannuksella. Täytyisi muistaa että juuri heistä kasvaa tuleva yhteiskuntamme.

Marjaana Mikkonen, kansanedustajaehdokas, Siilinjärvi

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoitukset