Lapsiperheiden palvelut eivät kiinnosta kuntia, sanoo professori: Kun keskitytään talouteen ja kaavoitukseen, tuloksia ei tule

Share |
04.11.2018

Hyvinvointipalvelut on marginalisoitu ja niille on luotu oma strategia- ja suunnittelumyllynsä, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Papereita kyllä pyöritellään, mutta tuloksia ei saada, emeritusprofessori Matti Rimpelä sanoo.

lapsiperheet
Lapsiperhetyön punainen lanka kadoksissa
Jaa ohjelma
Facebook
Twitter
Google+
LinkedIn
Upota
Linkki
Lapsiperhetyön punainen lanka kadoksissa
Lapsiperhetyön punainen lanka kadoksissa

Tänään julkaistussa Kalevi Sorsa -säätiön raportissa todetaan (siirryt toiseen palveluun), että kuntien lapsiperhetyöstä on punainen lanka edelleen kadoksissa.

Selvitystä tehnyt THL:n entinen tutkimusprofessori, emeritusprofessori Matti Rimpelä sanoo Ylen aamu-tv:ssä, että kunnissa käytetään yli 10 miljardia euroa vuodessa lasten ja lapsiperheiden palveluihin ja tukemiseen, mutta tuloksia ei tule.

– Samat pulmat ovat olleet esillä jo 70-80-luvuilta alkaen, ja tulokset ovat huonompia. Esimerkiksi lastensuojelun alisuoriutumisesta ja työntekijöiden vaihtuvuudesta puhuttiin jo 80-luvulla. Tämä tarkoittaa vain sitä, että kunnat eivät osaa hoitaa hommia, Rimpelä sanoo.

Miksi näin on? Rimpelä väittää, että kuntien kiinnostus ei tosiasiassa ole hyvinvointipalveluissa.

– Kuntien johto on keskittynyt hoitamaan taloutta ja kaavoitusta. Hyvinvointipalvelut on marginalisoitu ulkopuolelle ja niille on luotu oma strategia- ja suunnittelumyllynsä, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä, Rimpelä tylyttää.

Rimpelä luettelee esimerkiksi pitkän listan konkreettisia asioita, joissa lasten hätä näkyy ja kuntien pitäisi kehittää toimintaansa.

– Peruskoulussa oppilaat häiritsevät opetusta, opettajat ovat väsyneitä, varhaiskasvatuksessa on pulmia, lastensuojelu on kriisissä, lastenpsykiatrian lähetteet lisääntyvät, lapsia sijoitetaan yhä enemmän kodin ulkopuolelle. Meillä on näitä merkkejä vaikka kuinka paljon, Rimpelä sanoo.

Hänen mukaansa papereita kyllä pyöritellään ja erilaisia strategioita tehdään, mutta mainittavia tuloksia ei saada. Rimpelä sanoo, että strategiapapereista ja -ohjelmista ei ole ollut yksinkertaisesti juuri mitään hyötyä.

– Kun neljä vuosikymmentä on tehty strategioita, jos niistä olisi käytännön hyötyä, pitäisi sen jossakin näkyä. Kun käytetään 10 miljardia euroa ja esimerkiksi lastensuojeluun on lisätty 500 miljoonaa euroa lisää kolmen vuosikymmenen aikana, pitäisi sen jossakin näkyä, hän sanoo.

"Tyhjä paperinpyörittely pitäisi lopettaa"

Ratkaisuksi mainitsemiinsa ongelmiin professori Rimpelä ehdottaa "tyhjän paperinpyörittelyn lopettamista" ja sote-palveluista vastuun siirtämistä kunnilta maakunnille, laajemmille hartioille – tulos tai ulos -hengessä.

Hänen mukaansa ison kuvan ongelma Suomessa on tietynlainen "polkuriippuvuus" – iso järjestelmä, jossa on monia ammattikuntia, ja lapsiperhe on unohtunut jonnekin järjestelmien syövereihin, kun eri ammattilaiset ja järjestemän osat vahtivat omia etujaan.

– Lopetaan tyhjä papereitten ja ohjelmien pyörittäminen ja katsotaan, onko kunnista ottamaan vastuuta niistä toiminnoista, joita on osoitettu. Nythän me olemme todenneet (raportissa, toim. huom.), että kunnat eivät pysty ottamaan vastuuta sosiaali- ja terveydenhuollosta, joten siirretään ne maakuntien vastuulle, Rimpelä ehdottaa.

Kunnille jäisi tässä skenaariossa vielä varhaiskasvatus, koulutus, liikunta ja sivistys.

– Katsotaan, pystyvätkö kunnat hoitamaan asioita. Jos eivät pysty, siirretään maakunnille myös nämä muut asiat, ja kunnista tulisi harrastusmuotoisia pormestarikuntia.

Rimpelän mukaan ongelma on, että valtion antamilla velvoitteilla ei ole mitään käytännön merkitystä, jos "kunnat eivät itse omatoimisesti ole kiinnostuneita hoitamaan velvoitteitaan". Hänen mukaansa valtio tuputtaa neuvoja, mutta ei tue kuntia.

– Ajatellaan murrosikäistä lasta. Jon komentelet sitä koko ajan, mutta et tue ja auta mitenkään, ei siitä mitään tule. Kunnat ovat ihan samassa tilanteessa.

Rimpelän mukaan kotien pitäisi saada enemmän tukea ja koteja tukemalla voisi ratkaista paljon. Professori sanoo, että lapsiperheiden kotiapu pitäisi palauttaa tasolle, jossa se oli 80-luvun lopussa.

– 60 00 lapsiperhettä sai tuolloin kotiapua kunnalta maksutta, tällä hetkellä sitä saa alle 20 000 lapsiperhettä. Lisäksi peruspalveluihin eli neuvolaan, varhaiskasvatukseen ja kouluun pitäisi palkata perhetyöntekijöitä, jotka työskentelisivät perheen kanssa, Rimpelä ehdottaa.

– Kun tämä tehdään, alkaa vähitellen muutos, jossa raskaiden palvelujen kustannukset vähenevät. Imatra on tästä hyvä esimerkki, hän jatkaa.

05.11.2018Savo-Karjalaan syntyy kutkuttava vaaliasetelma
04.11.2018Lapsiperheiden palvelut eivät kiinnosta kuntia, sanoo professori: Kun keskitytään talouteen ja kaavoitukseen, tuloksia ei tule
30.10.2018Saarikko: Maakuntavaalit voivat lykkääntyä ensi syksyyn
27.10.2018Sopu syntymässä irtisanomiskiistassa, lakkoja keskeytetään lauantaiaamuna ? Hallitus kutsuu työmarkkinajärjestöt käymään läpi lakiesityksen perusteluja
26.10.2018PAM päätti taas uudesta lakosta vartiointialalle
26.10.2018Analyysi: Maaginen numero 10 ? Hallitus lupaa poistaa sen irtisanomislakiesityksestään, mutta riittääkö se ay-liikkeelle?
25.10.2018Onko suomalainen koulu enää tasavertainen kaikille? Tutkijat huolissaan 2030-luvun nuorista
20.10.2018Työtaistelutoimet hallituksen irtisanomislakia vastaan kovenevat: Teollisuusliitto suunnittelee usean päivän lakkoa